Itsensä johtaminen: 5 asiaa

Itsensä johtaminen: 5 asiaa

Itsensä johtaminen on kyky, joka mainitaan usein työn murroksesta keskusteltaessa. Esimerkiksi huippujohtaja Mårten Mickos on nostanut sen yhdeksi tärkeimmistä nykyajan kyvyistä.

Kun työskentelin kymmenen vuotta sitten kuorma-autonkuljettajana, sanoi eräs vanhempi kuljettaja usein: ”Pauli, oma-aloitteisuus on tärkeintä, ole oma-aloitteinen.” Miten itsensä johtaminen poikkeaa oma-aloitteisuudesta?

Itsensä johtamisessa toiminnan subjekti ja objekti ovat sama henkilö. Yksilö tarkkailee itseään ulkopuolelta. Itsensä johtaminen on reflektiivistä. Oma-aloitteisuus on puolestaan tarttumista asioihin niin, että ei ensimmäiseksi kysy neuvoa muilta. Itsensä johtamisella on suunta, oma-aloitteisuus ilmenee hetkessä.

Itsensä johtaminen on muodostunut ihanteeksi tilanteessa, jossa vanhoista rakenteista on tullut yhä notkeampia ja väliaikaisempia. Yksilön urapolku ei ole instituutioiden tai organisaatioiden turvaama, vaikka se kehittyy niiden puitteissa. Ihminen toimii vaihtuvissa konteksteissa.

Yksilö on oman elämänsä yksityisyrittäjä. Turvakseen hän tarvitsee uudenlaisia mentoreita ja sosiaalisia yhteenliittymiä, lähisuhteiden lisäksi. Itsensä johtamista hän ei voi silti välttää. Millaisia asioita itsensä johtamiseen kuuluu?

Tavoitteiden asettaminen

Työntekijä tarvitsee eri aikavälin tavoitteita. Lyhyen tähtäimen tavoitteet voivat olla sidoksissa esimerkiksi käynnissä olevaan projektiin. Keskipitkällä aikavälillä ihminen voi esimerkiksi miettiä, millaisia uusia taitoja hän haluaa omaksua. Pitkän aikavälin pyrkimys voi olla vaikka työskentely ulkomailla tai uuteen merkittävään asemaan siirtyminen.

Tällaiset asiat voivat tapahtua myös sattumalta ja yllättäen, mutta usein taustalla on pitkäjänteinen itsensä kehittäminen. Ilman tavoitteita ihminen ajelehtii. Liian jääräpäinen reittivalinta voi puolestaan jättää huomiotta sen, että tiellä oleva silta on romahtanut.

Epävarmassa maailmassa työn psykologiset vaatimukset ovat kovia. Uupuneena, masentuneena tai epäonnistuneena on vaikea asettaa kunnianhimoisia tavoitteita. Silloin täytyy edetä pienin askelin päivä kerrallaan. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat tärkeä osa itsensä johtamista.

Ajan- ja tehtävienhallinta

Moni haluaisi tehdä työtä isoina yksittäisinä kokonaisuuksina. Projekteina, joilla on selkeä päämäärä, alku ja loppu. Jostain syystä työ ei tunnu enää organisoituvan näin.

Olen itse alkanut hahmottaa työtäni yhä enemmän vuorovaikutussuhteina, joissa arvo syntyy dialogisesti. Keskustelut ovat uusi dokumentti, kuten Esko Kilpi on sanonut. Asiantuntijan täytyy hyväksyä tiedon keskeneräisyys.

On myös asioita, jotka pitää vain tehdä. Usein niitä on paljon, pieniä ja isoja. Hyvä tehtävienhallinnan työkalu on Trello, jota käytän aina silloin, kun pelkkä kalenteri ei riitä.

Oppiminen

Oppimisen resursseista ei ole pulaa. Esimerkiksi Lynda.com ja Skillshare ovat erinomaisia verkkopalveluita, joissa uusia asioita voi opetella joustavasti ja edullisesti videoita katsomalla. Ne tarjoavat tehokasta täsmäoppimista, mutta eivät välttämättä sosiaalista oppimisympäristöä.

Miten uudenlaiset oppimisen yhteisöt muodostuvat? Noin kolme ja puoli vuotta sitten perustin yhdessä Minna Koskelon kanssa Futures Specialists Helsinki -verkoston, jonka tarkoituksena oli luoda foorumi tulevaisuusajattelusta, trendeistä ja ennakoinnista kiinnostuneille ihmisille.

Perustimme verkoston, koska sen enempää ammattiliitot kuin akateemisetkaan yhteisöt eivät tarjonneet sellaista toimintaa, jota kaipasimme. Olemme järjestäneet verkoston puitteissa noin 40 tapahtumaa ja nyt voi sanoa, että juuri oppimisesta on tullut yksi verkoston tärkeimmistä funktioista. Kuten yksi aktiivijäsenistämme kertoi: ”Tämä on ajatuskarkkia.”

Tekemällä oppiminen on usein nopeinta ja hauskinta oppimista. Yksi tapa on luvata asiakkaalle jotain sellaista, jota ei osaa vielä tehdä. Vision täytyy olla vahva, mutta keinot voi opetella matkan varrella. Jos omat tai kollegoiden taidot eivät ehdi kehittyä riittävästi, löytyy ihmisiä myös oman y-tunnuksen ulkopuolelta.

Kommunikaatio

Viestinnän merkitys kaikessa asiantuntijatyössä kasvaa. Uudet viestintäkulttuurit syntyvät kuluttajatasolla ja leviävät jälkijunassa työelämään. Yksi kiinnostavimpia kysymyksiä on se, miten tuomme sosiaalisen median ja pikaviestipalveluiden parhaat käytännöt työelämään.

Vanhana IRC-käyttäjänä olen ollut innostunut nopeasti suosiotaan kasvattavasta Slack-palvelusta. Slack ei tapa sähköpostia täysin, mutta on tervetullut lisä sen rinnalle. Slack helpottaa etenkin tiimien sisäistä viestintää.

Tärkeä kysymys on se, miten tällaisia työkaluja käytetään organisaatioiden välisessä viestinnässä. Organisaatiossa on helppo kokeilla uusia työkaluja sisäisesti, mutta kahden organisaation viestintäkulttuurien yhdistäminen on jo isompi soppa.

Kommunikaation eriytyminen on ongelma, kun kommunikaation konteksteja ja rajapintoja on paljon. Syntyy hallitsemattomuuden kokemus. Itsensä johtaja on myös oman työnsä viestintäjohtaja. Hänen täytyy keskittää kommunikaatiota, jotta se on hallittavissa. Samalla hänellä täytyy olla ymmärrystä uusista viestintätavoista. Itsensä johtaja tasapainoilee pelkistämisen ja fragmentaation välillä.

Työntekijäbrändi

Henkilöbrändit ovat nousseet laajaan keskusteluun viime vuosina. Haluammeko puhua henkilöbrändeistä vai olisiko armollisempi termi työntekijä- tai asiantuntijabrändi? Niin, että ihmisen koko elämä ei brändäytyisi.

Ihminen hyödykkeellistyy työmarkkinoilla, kuten tavarat muilla markkinoilla. Kysynnän ja tarjonnan suhde määrää sen, millaisia vaatimuksia työtä myyvälle henkilölle asetetaan. Kun olen haastatellut vastavalmistuneita työnhakijoita, olen kiinnittänyt huomiota etenkin heidän sosiaalisiin taitoihinsa: ne ovat usein ”Amerikan meininkiä”. Nollakasvun aikakauden nuorilla markkinointihenkisyys on takaraivossa.

Brändissä on kyse siitä, että jonkin asian ydin kiteytetään ja päälle ripotellaan hieman taikapölyä. Työmarkkinoiden näkökulmasta hyvin brändätty työntekijä on kiinnostavampi kuin henkilö, joka ei ole samaa vaivaa nähnyt. Yksilön oma valinta on se, kuinka näkyvästi ja hiotusti hän haluaa itsensä esittää. Imagopaineiden keskellä kannattaa muistaa, että hyvä brändi ei ole feikki.

Oman henkilöbrändin hierominen voi olla myös masturbaation kaltainen akti. Yksilö ei saa tarpeekseen siitä, että hänen imagostaan on tullut tykkäysautomaatti.

Lopuksi

Miksi Girls-sarjan Hannah Horvath eli tosielämän Lena Dunham on tämän kirjoituksen kuvassa? Hän on hyvä esimerkki siitä, miltä maailma näyttää nuoren koulutetun työntekijän näkökulmasta. Hän harjoittelee, tekee palkatonta työtä, väsyy epäreiluissa töissä, kitkuttelee taloudellisesti, menestyykin.

Taustalla hänellä on unelma, joka on jotain vaihtuvia työsuhteita suurempaa. Vaikka hän kokee takaiskuja, ei hän lannistu tai menetä itsekunnioitustaan. Kaiken keskellä hän on feministisen radikaali sen suhteen, mitä hän on. Hän elää ja luovii jälkiteollisessa, monimutkaisessa todellisuudessa.

Kympin tytöt

Kympin tytöt

Työelämässä tapaa silloin tällöin ihmisiä, joilla on jo 25-vuotiaana täydellinen ansioluettelo. Heillä on kaksi yliopistotutkintoa, muutamia korkean profiilin työpaikkoja, kansainvälistä kokemusta vähintään harjoittelutasolla, merkittäviä järjestötehtäviä. Yleensä heidän ulkonäkönsäkin on ajan kauneusihanteiden valossa virheetön. He urheilevat määrätietoisesti.

Kutsun tällaisia ihmisiä kympin tytöiksi. He voivat olla myös miehiä, mutta ehkä hieman useammin he ovat kuitenkin naisia. He suhtautuvat työhön täydellisyyttä tavoitellen ja virheitä vältellen. He onnistuvat ja menestyvät, mutta heidän työtään leimaa usein yksi asia: siinä ei ole sielua. Sieluttomuus heijastuu kympin tytön elottomiin silmiin, joista elämänilo on karannut kuin liito-orava avohakkuulta.

Kympin tytön sieluttomuus johtuu siitä, että hän on omistanut elämänsä muiden asettamien odotusten täyttämiseen. Hänen suurin pelkonsa on se, että huolellisesti rakennettu illuusio paljastuu: hän ei olekaan täydellinen. Kympin tytöt ovat hyviä asiakkaita: heidän vaativuutensa nostaa työn usein uudelle tasolle. Lieveilmiöitä ovat merkityksettömien yksityiskohtien hinkkaus ja kyvyttömyys luottaa muihin.

Kärsinkö itse kympin tytön syndroomasta? Joskus, joiltain osin. Mutta en määritelmällisesti. Suhtaudun tarpeettoman vaativasti moniin asioihin, ennen kaikkea omiin tekemisiini. Olen kiinnostunut yksityiskohdista, täsmällisyydestä ja virheettömistä järjestelmistä. Toisaalta olen ailahtelevainen ja jätän asioita tekemättä. Unohdun haaveilemaan tai kadotan mielenkiintoni. Olen usein miellyttämishaluinen, mutta toisaalta saatan vittuilla isommille vailla itsesuojeluvaistoa. Pidän laiskottelua luovuuden edellytyksenä ja puolustan tätä tarvetta mustasukkaisesti.

Laiskottelu ei saa enää heijastua ulkomuotoon. Fitness-jupin ja maratoneja ahmivan bisnesgladiaattorin ihanne on tehnyt kympin tytöistä yhä kehollisempia ja fyysisempiä. Kiristynyt talous myös vaatii sitä. On täysin absurdi ajatus, että tämän päivän työssä voisi menestyä kuten Koneen entinen toimitusjohtaja Pekka Herlin 1970-luvulla: ketjussa tupakoiden, viimeistään puolilta päivin ryyppäämisen aloittaen.

Mikä on kympin tytön tulevaisuus? Kympin tytön syndrooma selittänee osaltaan sitä, miksi Japanilla, Kiinalla ja muilla Aasian valtioilla on vaikeuksia siirtyä luovan talouden aikakaudelle. Voimakas sosiaalinen paine ja ryhmäkuri auttavat maksimoimaan tehokkuuden. Ihmiset ovat ahkeria, mutta kyvyttömiä luomaan omaperäisiä visioita. Vaikka korealainen Samsung menestyy, on sitä vaikea pitää kovin kekseliäänä firmana. Se on pohjimmiltaan tehokkuuskone ja ideavaras.

Työn tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa mainitaan usein, että generalistit ovat korvaamassa spesialistit. Toisin sanoen monialaiset yleistietäjät ja -taitajat sivuuttavat kapea-alaiset erikoisosaajat. Ilmiössä on hyvät ja huonot puolensa. Kympin tytön, siis perfektionistisen suorittajan, näkökulmasta tilanne on vaikea. Onnistunut generalistin rooli vaatii sitä, että pystyy suhtautumaan asioihin “good enough” -asenteella. Muuten generalisti kokee epäonnistuvansa kaikessa jatkuvasti. Koska yleismies Jantusen substanssiosaaminen on monissa asioissa pintapuolista, tulee hänen kyetä näkemään yhteyksiä eri asioiden välillä. Generalistin maailma on sekava ja hänen täytyy uskaltaa toimia epätäydellisen tiedon varassa. Epävarmuuden sietäminen on vaikeaa.

Mikä moniroolisessa organisaatiossa on hyvää? Ihmiset ymmärtävät toistensa tekemisiä. Asiat tapahtuvat nopeammin kuin eriytyneiden tehtävänkuvien organisaatiossa. Kun asiakas tapaa myyjän, tapaa hän samalla työn toteuttajan: he ovat sama henkilö. Organisaation riippuvaisuus yksittäisistä tähtiyksilöistä vähenee. Tällaisia organisaatioita leimaa ajoittainen tehottomuus, mikä johtuu jatkuvasti uudelleen muotoutuvasta tilanteesta. Strategiat ja budjetit eivät ohjaa tällaisen organisaation toimintaa, vaan yhteisö kehittyy välittömässä ja orgaanisessa suhteessa ulkomaailmaan. Organisaatio toimii matalahierarkisen sissiarmeijan logiikalla. Generalistin täytyy olla avoin oppimaan.

Tehokkuus on liiketoiminnan arvo par excellence ja tehokkuutta täytyy olla. Kympin tytön selviämisennusteen kannalta olennaista on kuitenkin se, miten hän oppii sietämään tehottomuutta.