Mitä tietotyöläinen voi oppia Zlatan Ibrahimovićilta?

Mitä tietotyöläinen voi oppia Zlatan Ibrahimovićilta?

David Lagercranzin kirjoittama Minä, Zlatan Ibrahimović (alkuteos Jag är Zlatan Ibrahimović: Min historia, 2011) on erinomainen elämäkerta, josta tuli kansainvälinen menestys pian ilmestymisensä jälkeen. Nelisen vuotta vanha kirja ei sisällä jalkapalloilijan viimeisimpiä urakäänteitä ja Paris Saint-Germainin ajanjaksoa, mutta teos on silti edelleen lukemisen arvoinen.

Kirjassa Zlatan esiintyy minä-muodossa, mutta kirja ei kuitenkaan perustu suoriin sitaatteihin. Elämäkerturi Lagercranz on pyrkinyt luomaan kielen ja kerronnan, joka tuo esiin kohteensa persoonan olematta kuitenkaan autenttista sisältöä. Ratkaisu on onnistunut. Kirja esittää Zlatanin räjähtävänä katujätkänä, jossa on kuitenkin herkempiä, pohdiskeleviakin puolia.

Zlatanin tarina on malliesimerkki klassisesta draaman rakenteesta. Malmön Rosengårdin maahanmuuttajalähiössä kasvanut Zlatan on altavastaaja, joka vastoin kaikkia odotuksia ja silti vääjäämättömästi voittaa tiellään olevat esteet ja nousee maailman terävimmälle huipulle. Zlatan on herooisen maskuliinisuuden tyypillinen edustaja: hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä, hän ei piittaa säännöistä, hän kostaa vääryydet. Zlatan on valmis tappelemaan. Hänellä on upeita autoja, kaunis vaimo, iso talo. Hänen habituksessaan on messiaanisen rock-tähden elkeitä, jota pitkät hiukset ja lukemattomat tatuoinnit korostavat. Taiteilijaluonne tulee esiin tunnereaktioiden voimakkuudessa ja hallitsemattomuudessa. Hän on mies, jota on helppo ihailla.

Zlatan on menestynyt satumaisesti fyysisenä urheilijana, mutta voiko tietoa käsittelevä asiantuntija ja nykyaikainen laptop-cowboy oppia häneltä jotain?

Yksilön ja tiimin suhde elää jatkuvasti Zlatanin tarinassa. Kirja osoittaa, että yksilö ei voi toimia ryhmässä, johon hän ei sosiaalipsykologisesti sovi. Vaikka kyseessä olisi FC Barcelona, maailman maineikkain ja kenties paras jalkapallojoukkue. FC Barcelonan kulttuuriin kuuluu koulumainen kuuliaisuus, jossa yksilöt eivät missään tilanteessa nouse ryhmän yläpuolelle. Starailu on pannassa. Zlatanin kaltaiselle yksilölle tämä tarkoitti kuitenkin oman persoonan suitsimista, mikä johti ponnettomuuteen ja ilottomuuteen. Barcelona osti hänet kalliilla ja joutui pian myymään halvalla.

Useimmiten ihmisen sosioekonominen tausta ennakoi hänen tulevaisuutensa. Tämä on tilastollinen fakta. Samalla elämme aikakautta, jonka eetos on se, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Eetosta perustellaan Zlatanin kaltaisilla hahmoilla: hän nousi huipulle lähes mahdottomista lähtökohdista, miksi et siis sinäkin? Kysymys on puoliksi oikeutettu. Zlatan selätti sosiaaliset esteet, mutta samalla jää huomiotta, että hänellä on synnynnäisiä biologisia edellytyksiä huippujalkapalloilijaksi esimerkiksi kehollisen koordinaation muodossa. On myös huomioitava palkintojen rajallisuus: FC Barcelonan piikkipaikoilla pelaa vain muutama henkilö kerrallaan. Jokainen ei voi siis olla FC Barcelonan kärkihyökkääjä, vaikka kuinka haluaisi.

Medioituneessa ja verkottuneessa maailmassa jokaisella on tietty määrä hallittua julkisuutta ja myös annos hallitsematonta. Hallitsemattomuus lisääntyy yhdessä ihmisen tunnettuuden kanssa. Zlatanin julkisuussuhde on aluksi hallitsematon. Hän ei harkitse sanomisiaan, hän ampuu yli. Seassa on nuoren miehen kaikkivoipaa egomaniaa. Juuri tämä tekee hänestä kiinnostavan. Työelämän taipumus on muuttaa ihmiset samanlaisiksi: homososiaalisuuden myötä kaikki näyttävät samalta ja ajattelevat samoja ajatuksia. Samalla erottumisen paine kasvaa, kun työmarkkinat kiristyvät ja ihmiset taistelevat paikasta auringossa. Zlatanin ansio on pitää kiinni tyylistään ja periaatteistaan, vaikka vastustus ja sosiaalinen paine on kova. Hän ei pelkää erimielisyyksiä. Tiimin ei pidä joka tilanteessa pyrkiä harmoniaan, vaan se voi säilyttää yhtenäisyytensä myös repivien riitojen jälkeen – jos riidoilla on hyvä syy. Kitkaton organisaatio on harvoin luova.

Huippu-urheilu on elämysteollisuutta, jossa yksilöiden arvo nousee pilviin. Zlatan-kirjassa sopimusneuvottelut näyttäytyvät avoimena henkisenä sotana. Neuvotteluja käyvät mafiosoja muistuttavat miehet, jotka pyrkivät maksimoimaan oman etunsa ja lannistamaan vastapuolen. Työelämän tulevaisuuskeskusteluilla on taipumusta päätyä pehmeisiin visioihin, joissa myötätunto, feminiinisyys ja esimerkiksi arvokkaan tiedon pyyteetön jakaminen lisääntyvät. Samalla vallan ja intressien epäsuhtaisuuden tarkastelu jää taka-alalle. Häikäilemättömyys on osa kilpailuun perustuvaa taloutta, jossa rahan kieli puhuu.

Mitä Zlatan tekeekin, hän heittäytyy siihen täysillä. Rosengårdissa hän ei kiinnostunut päihteista, vaikka niitä oli tarjolla joka paikassa. Hänellä on kuitenkin riippuvuustaipumus, hän janoaa adrenaliinia. Päivästä toiseen Zlatan pelaa videopelejä läpi yön ja ajaa Porschella 330 kilometrin tuntivauhtia yleisellä tiellä. Hän varasteli polkupyöriä myöhäiseen teini-ikään asti ja pikkurikolliset kaverit pyörivät hänen seurassaan myöhemminkin. Vajavaisuudet, typeryydet ja kohtuuttomuudet tekevät hänestä inhimillisen eikä hän pelkää näyttää niitä.

Minä, kuluttaja

Minä, kuluttaja

Aivan helvetin moni taho haluaa rahani. He yrittävät miellyttää minua, he juonittelevat pääni menoksi, he keksivät mitä ihmeellisempiä asioita saadakseen huomioni, he lähestyvät minua herkeämättä. He tutkivat mielihalujani, elämäntapaani, ajankäyttöäni, arvojani, harrastuksiani, maksutapojani. He rakentavat tiloja, joissa katseeni on tarkoitus kiinnittyä juuri heidän tarjoamaansa tuotteeseen. He tietävät, missä kuljen verkossa. He voisivat tietää, missä kuljen muuallakin. He ripustavat julistuksia olemassaolostaan kaikkialle. He analysoivat suhdettani heihin. He haluavat hurmata minut ja he haluavat minun jumaloivan heitä.

Se on ihan okei! Niin kehittyneet markkinat toimivat. Kuten Mad Men -sarjan mainospomo Don Draper sanoi häntä kiusanneelle boheeminuorelle: “Stop buying things.”

Haastattelin kerran miestä, joka oli samanaikaisesti yksi ristiriitaisimmista ja rehellisimmistä tapaamistani ihmisistä. Juuri avoimuus ristiriitojen suhteen teki hänestä rehellisen. Hän vihasi mainoksia, mutta osti niiden perusteella asioita. Hän halveksi hömppäviihdettä, mutta seurasi Tuksu-juoruja. Hän kertoi olevansa maalaispoika, mutta asui kaupungissa. Kulutuksen tapauksessa ristiriitaisuus kumpuaa usein siitä, että teemme päätöksiä tunnepohjaisesti ja perustelemme ne järkiperäisesti. Harva sitä myöntää. Tämä mies myönsi.

Olen osapuilleen keskituloinen eikä minulla ole juuri säästöjä tai pääomia. Velkaakaan ei ole. Kerran erään pankkiiriliikkeen pirtsakka puhelinmyyjä halusi, että sijoittaisin heidän rahastoihinsa. Kuulemma kädestä suuhunkin elävä voisi kääriä voittoja. Asia oli itselleni varsin yhdentekevä, mutta kuuntelin häntä aikani. Kun juttu vain jatkui, annoin enemmän tai vähemmän suoraviivaisia vihjeitä siitä, että haluaisin lopettaa puhelun. Mutta herra, ettekö tulisi silti käymään konttorillamme? Sanoin lopulta suoraan, että aika on tärkeintä pääomaani ja hän kuluttaa sitä parhaillaan tuottamatta minkäänlaista lisäarvoa. Sen jälkeen hän lopetti puhelun melko pian.

Rakastan hyviä myyjiä. Me kaikki olemme myyjiä. Myymme ajatuksiamme, edustamiamme asioita, aikaamme, tavaroitammekin. Haluamme, että puoliso vihdoin imuroisi ja tarjoamme vastapalveluksena jotain toista askaretta. Toivomme, että työkaverit huomioisivat ideamme ja yritämme vakuuttaa heidät niiden tärkeydestä. Myymme kirpputorilla VHS-elokuvia ja laskettelumonoja ja kuvittelemme, että joku ne vielä ostaa. Hyvän myyjän tunnistaa yleensä välittömästi. Hänet tavatessaan tuntuu siltä, että hän tuntee tarpeeni paremmin kuin tunnen ne itse. Hän ei tyrkytä, vaikka puhuukin taitavasti. Hän kuuntelee, toisin kuin pankkiiriliikkeen edustaja. Hänellä on näkemys siitä, miten elämästäni voisi tehdä parempaa. Hänen olemuksestaan huokuu kokonaisvaltainen miellyttävyys, ellei hän ole silkalla itsevarmuudella ja karismalla myyvä alfauros tai -naaras.

Teen päivittäin kymmeniä ostopäätöksiä ja vastaanotan satoja kaupallisia viestejä. Yhdessä näistä reklaameista ruotsalaisen vaateketjun bikinimalli tuijottaa minua päivittäin ratikkapysäkillä. Hänen katseensa näyttää siltä, että hän olisi valmis harrastamaan seksiä kenen tahansa kanssa, missä tahansa, milloin tahansa. Tosiasiassa hän myy tietysti bikinejään, jotka maksavat pari kymppiä. Hän ei ole välttämättä edes hän. Mallin vartalossa jalat saattavat olla joltain toiselta. Kuvankäsittelyohjelmalla on nostettu hänen poskipäitään, kavennettu lantiota, poistettu luomia, pyöristetty rintoja, valkaistu hampaita ja suoristettu nenää. Ilman näitä toimenpiteitä näkymä olisi outo. En olisi tottunut siihen. Se voisi olla kiinnostavaa, huomiota herättävää. Pitäisinkö siitä? En tiedä. Mainonta elää fantasioista, taikapölystä. Kun ratikka tulee, jää bikinimalli pysäkille. Moni haluaisi olla hän.

Yleensä en pysähdy tähän tapaan ajattelemaan mainoksia. Silti mainonta on mielestäni ollut aina kiehtovaa. Olin kiinnostunut mainonnasta jo ennen kuin aloin toimia kyseisen alan liepeillä. Aidosti puhuttelevien mainosten täytyy olla äärimmäisen kekseliäitä, koska ihmiset eivät lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita mainonnasta. Yksi hyvän mainoksen tunnusmerkeistä onkin se, että se on laadullisesti samalla viivalla kaikkien muiden sisältöjen kanssa, ei vain mainosten. Ihmiset voivat kiinnostua mainoksista, mutta he eivät varaa aikaa niille tai ole muutenkaan aloitteellisia niiden suhteen. Mainosten täytyy varastaa ihmisten aika. Se ei ole helppoa, mutta vaikeat asiat ovatkin kiinnostavia. Ja ovathan mainosalan ihmiset keskimäärin seksikkäämpiä kuin esimerkiksi verohallinnon viranhoitajat!

Kuluttajuuden maailma on toisaalta etäinen. Kukaan ei puhu itsestään kuluttajana. Kuluttaja on aina jossain toisaalla. Kuluttaja on objekti. Iltauutisten vakava lukija ja paketin pitkäpiimäinen tuoteseloste kertovat kuluttajista. Kuluttajien luottamus talouteen on heikentynyt. Kuluttaja arvostaa kotimaisia tuotteita. Kuluttajan hankinnalla on 30 päivän palautusoikeus. Kuluttaja suosii ulkomaisia luksusbrändejä. Kuluttaja-asiamiehen keskeisenä tehtävänä on valvoa kuluttajansuojalain noudattamista. Kuluttaja-asioita hallinnoi työ- ja elinkeinoministeriö, jonka alaisuudessa toimii kuluttajavirasto ja kuluttajatutkimuskeskus. Kuluttajariitalautakunta on puolueeton ja riippumaton asiantuntijaelin, joka antaa ratkaisusuosituksia kuluttajariitoihin. Jossain siellä välissä on ihminen, joka halusi ostaa jotain kivaa.

(Kuva: Justin in SD via Compfight cc)