Pitäisikö futuristien olla aktiivisempia yhteiskunnallisia keskustelijoita?

Pitäisikö futuristien olla aktiivisempia yhteiskunnallisia keskustelijoita?

Futuristit, joihin lasken tässä yhteydessä tulevaisuudentutkijat, ennakointiasiantuntijat ja muut ammattimaisesti tulevaisuutta ajattelevat, jaksavat muistuttaa hellyttävyyteen asti tulevaisuuden tärkeydestä. Luen tähän ryhmään myös itseni.

Tärkeää on monien tulevaisuuksien ajatteleminen, horisontin avartaminen ja omien käsitysten haastaminen. Kun ymmärtää vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, voi tehdä parempia päätöksiä tässä hetkessä. Tulevaisuudesta tulee tekoja. Tämä lupaus on levinnyt laajasti julkishallinnossa, liike-elämässä ja yhä enemmän myös koulutuksessa.

Silti elämme vahvasti polkuriippuvaisessa maailmassa. Ikuiseen talouskasvuun perustuvalle yhteiskunnalle on julkisessa keskustelussa niukasti vakavasti otettavia vaihtoehtoja. Samalla useimmat ihmiset pitävät selvänä, että nykymuotoinen kasvun tavoittelu kuormittaa ympäristöä kestämättömällä tavalla. Ahdistusta ei helpota muovipillin vaihtaminen kartonkiseen.

Harva kriittinenkään näkemys uskaltaa kyseenalaistaa kehittyneiden yhteiskuntien perusoletuksia, vaan vastuu valuvioista siirretään esimerkiksi teknologiselle kehitykselle. Teknologiat vauhdittavat kiertotaloutta, uusia materiaaleja, vähäpäästöistä teollisuutta, uusia liikkumisen ja työn tekemisen tapoja. Nämä eivät ole vääriä asioita, vaan pikemminkin välttämättömiä. Mutta riittävätkö ne?

Futuristeilla on kyky ajatella mahdollisia maailmoja vuosikymmenten päähän. Siksi heidän pitäisi tuoda julkiseen keskusteluun radikaaleja post-kapitalistisia visioita. Tällaisten visioiden taustalla voi olla hyvin erilaisia arvolähtökohtia ja poliittisia maailmankatsomuksia. Kyse voi olla myös kapitalismin uudelleenmäärittelystä, ”kestävän kasvun” käsitteellistämisestä uskottavasti, tai markkinatalouden ”nollauksesta”, jota Financial Times peräänkuulutti. Käsitys nykyisen kurssin holtittomuudesta on joka tapauksessa laajasti jaettu, mikä on keskustelulle hedelmällinen lähtökohta.

Tällä hetkellä mediassa suuri osa radikaaleista visioista välittyy elämäntapatarinoiden kautta, joissa yksittäiset ihmiset ovat tehneet merkittäviä muutoksia arjessa, oli kyseessä sitten brooklynilainen zero waste –bloggaaja tai metsässä omavaraisesti elävä syväekologi. Tällaiset tapaukset ovat yleensä luonteeltaan reaktiivisia irtiottoja, eivätkä ne pyri muuttamaan järjestelmää. Heikoimmillaan kyse on lifestyle-egotripeistä, jotka on suunniteltu some-näkyvyys edellä.

Visioiden voima on siinä, että ne motivoivat tunnetasolla toimintaan. Vision saavuttaminen ei edellytä vallankumousta, vaan se voi tapahtua hallitun systeemisen murroksen kautta. Murrosta ei kuitenkaan tapahdu, jos visio ei ole riittävän rohkea ja innostava. Visio nostaa kunnianhimon tasoa nykyhetkessä.

Useilla futuristeilla on näkyvä asema julkisuudessa. He ovat filosofien ja kosmologien kaltaisia yleistietäjiä, joilta odotetaan näkemystä maailman tilasta. Heille on luontevaa yhdistää poikkitieteellisesti eri alojen löydöksiä, mikä on välttämätöntä monimutkaisessa maailmassa.

Vallitsevien totuuksien haastaminen edellyttää futuristilta aktivistin mielenlaatua, joka on myös sisäänrakennettuna hänen työhön. On pakko pystyä ajattelemaan asioita, joita ei vielä ole. Tarvitsemme älyllisiä polttopulloja, jotka ravistelevat nykyistä näköalattomuutta, vastuun siirtelyä ja osaoptimointia.

Onko minulla tällainen visio? Ei, mutta nyt olen ainakin luonut itselleni paineen sellaisen keksimiseen.

Viisi vinkkiä skenaariotyöskentelyyn

Viisi vinkkiä skenaariotyöskentelyyn

Risto Siilasmaan Paranoidi optimisti -kirjan (2018) jälkeen skenaarioiden suosio on kasvanut merkittävästi, ainakin omasta näkökulmastani. Kirjassa Siilasmaa kertoo skenaarioajattelun hyödyntämisestä Nokian murrosvaiheissa.

Menetelmä ei sinänsä ole uusi, vaan skenaarioita on käytetty ammattimaisesti 1950-luvulta alkaen. Tunnetuin esimerkki skenaarioiden hyödyntämisestä on Shellin järjestelmällinen ennakointityö 1970-luvulla.

Hyvien skenaarioiden laatiminen ei ole helppoa. Omien skenaariotöideni pohjalta olen tunnistanut seikkoja, jotka auttavat onnistumisessa. Tässä on niistä viisi.

1. Määrittele skenaarioiden aihe kirkkaasti

Kun skenaariot ovat esimerkiksi osa yrityksen strategiatyötä, voi niissä painottua näkökulmana megatrendit, toimiala, kuluttajakäyttäytyminen tai esimerkiksi teknologia. Laadukas analyysi tarkastelee muutosajureita mahdollisimman monella tasolla, esimerkiksi PESTEL-tyyppistä viitekehystä hyödyntäen. Silti skenaarioiden aihe pitää rajata selkeästi, koska kirkas näkökulma pitää sekä pohjatyön että tarinan kasassa. Ei ole tavatonta, että skenaarioiden tilaaja ei osaa määritellä skenaarioiden aihetta, vaikka hän tietäisi missä yhteydessä skenaarioita käytetään. Silloin asiantuntijalla pitää olla aiheesta näkemys.

2. Haasta nykyinen ajattelu, tai skenaarioiden arvo jää vähäiseksi

Skenaarioiden keskeinen laatukriteeri on uskottavuus, mutta samalla niiden täytyy haastaa nykyisiä olettamuksia. Aloitan yleensä miettimällä ensin maltillisen jatkuvuuden skenaarion, joka on ihmisille intuitiivisesti luonteva. Tämän rinnalla täytyy kuitenkin olla skenaarioita, joissa muutos on esimerkiksi paradigmaattinen tai eksponentiaalinen. Tässä lähestymistavassa Jim Datorin neljän tulevaisuuden malli on hyödyllinen.

3. Muistuta skenaarioihin liittyvästä epävarmuudesta

Skenaarioiden tehtävä ei ole kertoa totuutta tulevaisuudesta, vaan antaa vaihtoehtoisia näkökulmia tulevaisuuteen. Mikään skenaario ei toteudu sellaisenaan (ellei skenaario ole äärimmäisen yksinkertainen), mutta erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista syntyy usein yhdistelmiä, jotka ajan kuluessa osoittautuvat tarkasti ennakoiduiksi. Skenaarioiden todennäköisyyden pohdinta on kiinnostava keskustelunaihe ja avaa ihmisten näkökulmaeroja, mutta yksittäisen skenaarion todennäköisyyden arviointi esimerkiksi kvantitatiivisten mallien ja simulaatioiden avulla on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta.

4. Osallista skenaariotyöhön mahdollisimman monta sidosryhmää

On riskialtista, jos skenaariot syntyvät yksittäisen “tulevaisuusgurun” päässä. Vaikka hän olisi omista ajatusvinoumistaan ja arvolähtökohdistaan hyvinkin tietoinen, ei hän pysty niitä täysin ohittamaan. Moniäänisyys on skenaarioissa rikkaus. Asiantuntijakeskustelun lisäksi ns. tavallisen ihmisen näkökulma on kiinnostava, oli kyseessä sitten ihminen kansalaisena, kuluttajana tai jossain muussa roolissa. Välillä skenaariot täytyy tehdä nopeasti ja luonnosmaisesti, eikä silloin kaikkia näkökulmia voi huomioida.

5. Dokumentoi ja viesti skenaariot vetävästi

Skenaariot vaativat laajan taustatyön, mutta skenaarioiden lukija on yleensä kiinnostunut vain tiiviistä skenaariokuvauksista ja niiden johtopäätöksistä. Skenaariot edellyttävät luovaa ja tarinallista kirjoittamista tutkimuksellisen analyysin tueksi. Visualisoinnista on suuri apu, puhumattakaan design fiction -tyyppisistä lähestymistavoista.

Kun skenaariot on ajateltu ja viestitty hyvin, ne avartavat horisontin sekä tuulettavat ajatusluutumia lineaarisen kasvun ja status quon ympäriltä.

Viisi tulevaisuutta ennakoivaa trendiä

Viisi tulevaisuutta ennakoivaa trendiä

Tarkastelen tässä tekstissä viittä trendiä, joihin olen kiinnittänyt huomiota kansainvälisissä medioissa ja trenditoimistojen julkaisuissa viime aikoina. Lyhyen kuvauksen lisäksi olen kerännyt linkkejä, joiden avulla trendeihin voi tutustua tarkemmin.

Kaikkien trendien osalta arvioin, että ne kasvavat tulevina vuosina. Toisaalta trendeissä voi olla hetkellistä ylikuumenemista, minkä jälkeen niiden kehitys tasaantuu. Merkittäviä katkoksia tai epäjatkuvuuksia en trendeihin ennakoi.

Vaikka käyttämäni lähteet ovat ulkomaisia, ovat trendien vaikutukset nähtävissä jo Suomessa. Onkin hieman vanhanaikaista ajatella, että Suomen ja muun maailman välillä olisi merkittävä viive. Useimmat uudet asiat omaksutaan hyvin nopeasti. Edelläkävijät ovat samalla globaalin viestinnän pulssilla.

Kasvotatuoinnit tulevat valtavirtaan

Tatuoinnit ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet nopeasti. Kuvat ovat yhä isompia ja näkyvämpiä. Länsimaisessa tatuointikulttuurissa kasvoja on pidetty pitkään pyhänä alueena, jota varjelevat rohkeimmatkin kehonmuokkaajat. Pään alueen tatuointeihin liittyy edelleen jännittävä ja alakulttuurinen aura, joka leimasi ennen kaikkia tatuointeja.

Kun hohto ja erikoisuus on haihtunut tavallisista tatuoinneista, on muste hiipinyt kaulaa pitkin kohti kasvoja. Viime vuosina kasvotatuointeja ovat ottaneet poptähdet, urheilijat ja muut julkisuuden henkilöt. Ääriesimerkkinä huomiohakuisuudesta voi pitää aloittelevia muusikoita, kuten SoundCloudin emo trap -artisteja (kuvassa viime marraskuussa fentanyylin ja xanaxin yliannostukseen kuollut Lil Peep), joiden parissa kasvotatuoinnit ovat jo musiikkigenren tunnusmerkki. Esikuvien esimerkistä tatuoinnit leviävät väistämättä rahvaan kasvoille tulevina vuosina. Jos eivät kovin näkyvinä, niin ainakin Justin Bieberin ristin kaltaisina pieninä merkkeinä.

The New York Times: ”Face Tattoos Go Mainstream” (4.8.2018)
Vice: ”How SoundCloud Rappers and Xanax Influenced Fashion” (3.4.2018)

Teknologiabrändien estetiikka inhimillistyy

Ristiriitaiset voimat riepottelevat teknologiakorporaatioita. Yksityisyys on kriisissä. Valheita levittävä propaganda on arkipäiväistynyt. ”Dopamiinitalouden” palvelut ruokkivat addiktiivista käyttäytymistä. Toisaalta teknologia nivoutuu yhä huomaamattomammin arjen ympäristöihin.

Kohujen keskellä teknologiabrändit haluavat olla helpommin lähestyttäviä ja käsin kosketeltavia. Google on suunnitellut uutta älykangasta yhdessä Levi’s-vaatemerkin kanssa. Ikea on puolestaan laajentanut kodinteknologiaan uudella kangaspäällysteisellä kaiutinmallilla. Lippulaivamyymälöissä suositaan puupintoja, kasveja ja sosiaalisia kohtaamisia. Pyöreät muodot, pehmeät materiaalit ja rosoinen epätäydellisyys yleistyvät.

JWT Intelligence: ”Big Tech’s handmade aesthetic” (30.7.2018)

Vanhemmat palkkaavat lapsille videopelivalmentajia

Videopeleistä on tullut huippu-urheilua. Arvioiden mukaan eSports-kilpailujen maailmanlaajuinen yleisömäärä tulee olemaan yli 400 miljoonaa katsojaa vuonna 2019. Parhaat pelaajat yltävät miljoonien eurojen omaisuuksiin. Onkin johdonmukaista, että valmistautuminen eSports-uralle aloitetaan varhain ja yhä ammattimaisemmin. Aiemmin tuntihinnalla myytävää online-valmennusta ovat hyödyntäneet ensisijaisesti aikuiset pelaajat, mutta nyt trendi on yleistymässä myös lasten ja nuorten keskuudessa.

The Wall Street Journal: ”Ready, Aim, Hire a ‘Fortnite’ Coach: Parents Enlist Videogame Tutors for Their Children” (31.7.2018)

Kuntosali on uusi yökerho

Nuorten juominen vähentyy. Kuntosaliketjut paisuvat. Baarit ja yökerhot ovat vaikeuksissa. Tilanne ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen kuin tilastoista voisi päätellä. Juhlimista muistuttava elämyksellisyys nimittäin lisääntyy kuntosaleilla. Korkean profiilin kuntosalit tuovat diskovalot ja DJ:n perjantai-illan HIIT-tunnille. Harjoituksen jälkeen kuntosalin baarissa odottaa lasi proseccoa. Treenaaminen on yhä enemmän sosiaalisen kanssakäymisen muoto, josta ei kuitenkaan seuraa krapulaa. Samalla kuntosalit haluavat tehdä itsestään Instagram-kelpoisia, eli visuaalisesti tyylikkäitä, erottuvia ja omaperäisiä.

The Guardian: ”Squat party: how the gym became the new nightclub” (31.7.2018)
Kuva: 1Rebel Boutique Gym, Lontoo

Sukupuoliroolien hämärtyminen kannustaa miehiä kauneudenhoitoon

Yliopistokampuksilta tuttu feministinen keskustelu on tullut valtavirtaan. Me Too -kampanjoiden vanavedessä ”toksisen maskuliinisuuden” kaltaiset käsitteet ovat levinneet arkikäyttöön, ja niillä arvioidaan niin Cheekin esiintymisiä kuin Kevin Spaceyn miessuhteita. Samalla keskustelu sukupuolirooleista monipuolistuu.

Yksi hyötyjä on kosmetiikkateollisuus, jossa miehille suunnattujen tuotteiden kategoriat kasvavat naisten kauneudenhoitoa nopeammin. Suurten metropolien kaduilla voi nähdä vain miehille suunnattuja kynsisalonkeja. Korealaisen popin androgyynit ja silotellut mieshahmot inspiroivat myös länsimaissa. Suomalaisessa valkokaulustyöelämässä ei ole tavatonta nähdä nuorilla miehillä kevyttä ehostusta. Tilanne on kuitenkin ristiriitainen: vaikka miehillä on uusia vapauksia ilmaista itseään, ovat he myös yhä kovempien ulkonäköpaineiden kohteena.

Elle: ”The rise and rise of the all-male beauty salon” (31.7.2018)
The Guardian: ”Threaded bliss: why more men are getting their eyebrows shaped” (16.8.2018)
Jing Daily: ”Men & Makeup: The Changing Face of Chinese Beauty” (3.7.2018)

Artikkelin kuva: Jonathan Weiner

Puhu yksinkertaisesti tulevaisuudesta

Puhu yksinkertaisesti tulevaisuudesta

Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan. Järjestelmät, verkostot ja keskinäisriippuvuudet ovat monimutkaisia. Radikaalit teknologiat mullistavat arjen. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat viheliäisiä.

Tämä on tulevaisuusliturgiaa, jota viljelevät futuristit, konsultit, poliitikot, ja yhä enemmän myös journalistit. Asiantuntijoiden puheesta käsitykset leviävät suuren yleisön tietoisuuteen.

En halua kiistää näkemysten totuudenmukaisuutta, olenhan itsekin esittänyt monissa yhteyksissä vastaavia väitteitä. Voimakkaita muutoksia ja asioiden monimutkaisuutta korostava tulevaisuuspuhe kuitenkin jättää kuulijan usein aseettomaksi: maailma vyöryy päälleni, ja osakseni jää selviytyä jotenkin.

Tulevaisuus on tämän hetken aikeissa ja teoissa. Tulemme elämään todeksi osan nykyisistä tulevaisuuskuvista ja -skenaarioista. Tämä voi johtua sattumasta, mutta myös siitä, että jokin tietty näkemys tulevaisuudesta on niin innostava, että ihmiset alkavat käyttäytymisessään ja ajattelussaan pyrkiä sitä kohti.

Tässä merkityksessä tulevaisuus on myös valtakamppailun ja debatin näyttämö. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä toivottavasta tulevaisuudesta, ja vetovoimaisimpien näkemysten taustalle alkaa kertyä liikevoimaa. Kirjassa Imagined Futures: Fictional Expectations and Capitalist Dynamics (2016, Harvard University Press) saksalainen sosiologi Jens Beckert kuvaa, miten fiktiiviset tulevaisuuskuvat ovat talouden kehitystä ajava voima, ja kapitalistisen järjestelmän voi katsoa jopa rakentuvan kuvitteellisten odotusten varaan.

Siksi rakastamme Elon Muskin ja Steve Jobsin kaltaisia visionäärejä. Heillä ei ole välttämättä resursseja, teknologioita tai rationaalista suunnitelmaa näkemystensä toteuttamiseksi. Sen sijaan heillä on eräänlainen fantasia tulevaisuudesta, niin inspiroiva visio, että ihmiset haluavat olla siinä mukana. Tämä puolestaan kanavoi taloudellisia resursseja ja sosiaalista tukea heidän pyrkimyksilleen. Lopulta jopa spekulatiivinen ”tulevaisuusheitto” voi konkretisoitua toiminnaksi tai esimerkiksi fyysiseksi hyödykkeeksi. Liian kiihkeistä odotuksista voi syntyä kuplia, pörssiromahduksia ja muita epätoivottavia markkinailmiöitä.

Karismaattisten teknologiatitaanien säihkeessä pitää muistaa, että jokainen ihminen jakaa käsityksiä tulevaisuudesta omissa yhteisöissä ja arjen kohtaamisissa. Suurin toimintaan kannustava voima on yksinkertaisissa ja positiivisissa tulevaisuuskuvissa, joiden taustalla on huolellinen pohdinta. Monimutkainen ja viheliäinen ympäristö edellyttää kiteyttämisen taitoa, mutta myös mielikuvituksellisuutta ja analyyttista perusteellisuutta. Tämä estää kevytkenkäisen tulevaisuuspopulismin, ja mahdollistaa kollektiivisen vastuunkannon paremman tulevaisuuden puolesta. Tulevaisuusajattelun pitäisi olla kansalaistaito, jonka kehittämiseen ihminen saa apua niin eri koulutusasteilla kuin työelämässäkin.

Paluu törkeään tulevaisuuteen: Kolme trendiä

Paluu törkeään tulevaisuuteen: Kolme trendiä

Tulevaisuudessa on se hyvä puoli, että siitä voi sanoa lähes mitä tahansa. Nykyhetkestäkin voi sanoa mitä tahansa, mutta silloin käteen jää vain mielenterveysdiagnoosi.

Olen ajoittain näykkinyt tulevaisuudentutkijoita (tai ”tulevaisuuksientutkijoita”, kuten nyt sanotaan) siitä, että skenaariotöiden ja muun ennakoinnin lopputulokset ovat usein harmitonta kevytlevitettä, joka lähinnä muistuttaa siitä, että globalisaatio, digitalisaatio ja ilmastonmuutos jatkuvat seuraavanakin vuonna.

Tämä ei kuitenkaan johdu futuristien ammattitaidottomuudesta, vaan pikemminkin oikein tehdystä analyysista. Tutuille megatrendeille on yksinkertaisesti eniten näyttöä. Ne ovat myös kriittisen tärkeitä sekä julkishallinnon että yritysten näkökulmasta.

Välillä on kuitenkin hyvä ottaa kierompi näkökulma, kuten tein myös vuonna 2014 kirjoituksessa ”Törkeät tulevaisuudet: 5 skenaariota”. Ennakoin silloin esimerkiksi sadan tuhannen suomalaisen muuttavan Viroon. Pohdin myös, että S-ryhmä voisi perustaa merelle itsehallintoalueen. Näin ei ole vielä tapahtunut, mutta esimerkiksi perussuomalaisten kehitystä koskeva huomioni piti hyvin kutinsa. Myös some-kupliin liittyvä ajatus ”erityissivistyksestä” oli mielestäni aikaansa edellä.

Keskityn tässä kirjoituksessa kasvaviin, jo havaittaviin trendeihin, joita ei kuitenkaan ole osattu ennakoida kovin tarkasti. Ilmiöt ovat kenties tuntuneet aiempien kokemusten perusteella ”vääriltä”, intuition vastaisilta. Juuri tämä tekee tulevaisuuden ennakoinnista niin mutkikasta. Tulevaisuutta voi olla ylipäänsä vaikea käsitteellistää nykyisellä sanastolla, ja samalla ajattelun pitäisi olla sidoksissa siihen, mikä nykyhetkessä on merkityksellistä.

Seuraavienkin trendien tapauksessa on niin, että niitä on tulkittu sekä olemassa olevissa kehyksissä että uusien käsitteiden valossa. Välillä tulkinta on ollut myös valtakamppailua ilmiöiden hyväksyttävyydestä.

Valkoinen nationalismi astuu takahuoneesta näyttämölle

Ulkopolitiikka-lehden uusimmassa numerossa (1/2017) oli kiinnostava artikkeli Yhdysvaltain alt-right -liikkeestä (”vaihtoehtoinen oikeisto”) ja sen suunnannäyttäjästä Richard Spenceristä. Uusi äärioikeisto pyrkii erottumaan muista oikeistolaisiksi mielletyistä suuntauksista, kuten nostalgisesta konservatismista ja libertaristisesta markkinafundamentalismista. Liikkeen edustajat voivat flirttailla fasistisilla äänenpainoilla ja natsitervehdyksillä, mutta samalla he välttelevät taitavasti erilaisia lokerointeja. Sosiaalisen median ja verkon hyödyntäminen on heille itsestäänselvyys. Alt-right nousi maailmanpolitiikan valokeilaan, kun Donald Trumpin strategin Steve Bannonin yhteyksistä uuteen äärioikeistoon alettiin keskustella.

Onko kyseessä jonkinlainen valkoisen heteromiehen comeback? Etnisyydestä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ja niihin liittyvien valta-asetelmien purkamisesta on tullut tärkeä teema länsimaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Puheessa on korostunut etenkin naisten ja etnisten vähemmistöjen suhde valtaeliittiin, joka koostuu pääosin valkoisista, ikääntyneistä miehistä. Kenties tämä paine luo vastareaktioita, joissa valkoisuus ja maskuliinisuus ovat keskiössä. Alt-right -liikehdintä ei ole kuitenkaan vain reaktiivista tai menneisyyteen katsovaa, vaan sillä on omat ajatushautomonsa, julkaisunsa ja ideologiset johtajansa, jotka luovat tulevaisuuden visioita. Uuden äärioikeiston tavoite on etnisesti yhdenmukainen kansallisvaltio, mutta monista muista teemoista liikkeellä ei ole yksimielisyyttä.

Nuoret harrastavat aiempaa vähemmän seksiä

Arjen ”pornoistumisesta” ja ”hyperseksualisoitumisesta” on keskusteltu viimeistään 1990-luvulta alkaen. Seksualisoituneen kuluttuurin on katsottu vaikuttavan haitallisesti etenkin lapsiin ja nuoriin, joilla ei ole kriittistä kykyä käsitellä kohtaamaansa kuvastoa. Yhteiskunnan on arvioitu kehittyvän yhä promiskuiteettisemmaksi. Amerikkalaisissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että seksin harrastaminen on vähentynyt nuorison ja nuorten aikuisten keskuudessa. Tämän hetken nuorilla on aiempia sukupolvia vähemmän seksikumppaneita, ja seksielämä aloitetaan myöhemmin. Suomessa tilanne on ollut melko vakaa 1980-luvulta alkaen.

Ilmiötä on selitetty monista näkökulmista. Ajan epävarmuuden on katsottu heijastuvan slacker-mentaliteettiin, jossa vetäydytään omiin oloihin. Digitaalisten laitteiden läsnäolo sosiaalisissa tilanteissa on kenties vienyt tilaa seksiltä. Ehkä yksilökeskeisyys luo pelkoa tunnetason sitoutumista kohtaan. Moni nuori on hyvin urakeskeinen, eikä ehdi seurustella. Tietoisuus sukupuolitaudeista on yleistä. Tai sitten äärimmäisen seksualisoitunut kulttuuri on johtanut tilanteeseen, jossa mystiikkansa kadottanut seksi ei enää jaksa kiinnostaa entiseen tapaan.

Rajatieto tulee valtavirtaan

Joogan ja mindfulness-harjoitteiden suosio on tuonut eräänlaisen kevythenkisyyden osaksi länsimaista arkea, ja viime vuosina henkisyys on saanut new age -kulttuuria muistuttavia sävyjä. Parantavat kristallit ja tarot-kortit kiinnostavat, ja niitä on käsitelty (ilman ironiaa) esimerkiksi Newsweek-lehdessä. Belgialainen nuorisotutkija Ellen Anthoni on puhunut ”mindful mindfucking” -trendistä, jossa esimerkiksi LSD:n käyttö hyvin pieninä annoksina yleistyy. 2010-luvun terveysyrittäjät ovat tehneet laillistetusta kannabiksesta lifestyle-tuotteen. Psykoaktiivisia aineita ei käytetä Anthonin mukaan vain hauskanpitoon, vaan niillä ruokitaan esimerkiksi luovuutta ja tuottavuutta.

Burning Manin kaltaisilla ”transformatiivisilla” festivaaleilla pyritään kokemaan henkinen muodonmuutos, ei vain hetkellistä hedonistista täyttymystä. Transformatiivisilla festivaaleilla käymisestä on tullut statussymboli, ja Mark Zuckerbergin kaltaiset vaikuttajat lennättävät liikekumppaneitaan nauttimaan tapahtumien eksentrisestä tunnelmasta. Psykedeelinen taide kokee uutta nousua, ja taiteilijat hyödyntävät esimerkiksi virtuaalisen ja lisätyn todellisuuden antamia teknologisia mahdollisuuksia. Aivojen ja ajattelun äärirajoja koetellaan uusin tavoin.

(Kuva: Android Jones – HanaHaus Mural)

Miten valitsen ammatin, kun työelämän tulevaisuus näyttää epävarmalta?

Miten valitsen ammatin, kun työelämän tulevaisuus näyttää epävarmalta?

Istumme rantahietikolla varpaat vedessä. Näemme aaltojen lähestyvän, mutta onko kyseessä tsunami vai ohi lipuvan jollan peräaallokko? Tältä työelämä tuntuu juuri nyt.

Viime vuosina tutkimuslaitokset ovat esittäneet dramaattisia arvioita, joiden mukaan merkittävä osa nykyisistä työtehtävistä katoaa lähitulevaisuudessa. Luova tuho on terveen talouden merkki. Hyvin toimivilla työmarkkinoilla ammatteja kuolee ja syntyy joka päivä.

Lintuperspektiivistä kansantalous näyttää tältä. Yksilön, ja etenkin nuoren ihmisen, näkökulma on erilainen. Hänelle työelämä on sokkelo, johon on vaikea päästä sisään, jossa on vaikea suunnistaa, ja josta pääsee ulos yhä vanhempana.

Ammatti ja työ ovat usein synonyymi. Esimerkiksi ammatinvalintatesteissä ja -oppaissa näkökulma tiivistyy yleensä yksittäisiin ammatteihin. Hieman laajennettuna ihminen saattaa pohtia alaa, jolle haluaisi työllistyä.

Ajattelutapa tiristää tunnetuista tosiasioista yhden oikean ratkaisun: päättely on deduktiivista. On pakko valita. Entä jos asetelma olisi toisin päin?

Ihmisellä on vahvuuksia, jotka ovat sidoksissa hänen persoonaansa, temperamenttiinsa ja luonteeseensa. Osa ihmisistä on sosiaalisesti älykkäitä. He viihtyvät muiden kanssa, ja osaavat esimerkiksi neuvotella, opettaa ja myydä. Joillain on analyyttista älykkyyttä, joka kohdistuu abstrakteihin asioihin. Osalla on puolestaan hienomotoriikaltaan hämmästyttäviä kädentaitoja.

Tällaiset asiat ovat perusta, jonka päälle hiotut ammatilliset taidot ja kyvyt rakentuvat. Tiristämisen sijaan näkymää kannattaa kuitenkin laajentaa. Yhden asian lukitsemisen sijaan voi miettiä: mitä kaikkea taipumukseni mahdollistavat? Taidot ovat olennainen asia, ei ammatti tai ura. Mille taidoille haluan omistautua?

Maisemaan piirtyy monia ammatteja, töitä ja tehtäviä. Näkökulma kannattaa jatkuvasti pitää yksittäistä ammattia tai tutkintonimikettä yleisemmällä tasolla. Millaisessa työssä sosiaalisuuden merkitys on suuri? Mikä edellyttää matemaattisia taitoja? Mihin kaikkeen taiteellinen mielikuvitus voi kohdistua?

Näitä kysymyksiä kannattaa peilata työelämän ja maailman suuriin kehityslinjoihin. Toimialakohtaista työllisyyttä voi tarkastella esimerkiksi Findikaattorissa. Kiinnostavan yhteenvedon tuoreesta työn tulevaisuutta koskevasta tutkimuksesta tarjoaa esimerkiksi Valtioneuvoston kanslian ja VTT:n Dialogi, työ ja tulevaisuus -sivusto. Megatrendien tasolla voi tarkastella esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja väestön ikääntymisen kaltaisia asioita. Silloin havaitsee myös alueita, joilla syntyy uutta työtä.

Kirjassaan The Neo-Generalist: Where You Go Is Who You Are (2016) Kenneth Mikkelsen ja Richard Martin kuvaavat työntekijätyyppiä, joka on samanaikaisesti generalisti ja spesialisti. Neo-generalisti ei halua erikoistua liian pitkälle, vaan hän etsii ideoita oman toimialansa ulkopuolelta. Hänen perspektiivinsä on laaja, ja hän pystyy toimimaan linkkinä eri alojen välillä. Tämä on yhä tärkeämpää monimutkaisten keskinäisriippuvuuksien maailmassa.

Kun ihminen pystyy liikkumaan henkilökohtaisten toiveiden ja laajempien kehityskulkujen välillä, muuttuu näkymä tulevaisuudesta lohdullisemmaksi. Yksilö ei ole vain ajopuu ajan virrassa, vaan hän pystyy omiin vahvuuksiinsa tukeutuen löytämään työn ja kasvun lähteitä. Työstä ja oppimisesta syntyy kartasto, jonka reitit eivät ole toisensa poissulkevia.

Teksti on julkaistu myös Taloudellinen tiedotustoimisto TATin blogissa.

8 tärkeintä ajatusta Lontoon FutureFest-tapahtumasta

8 tärkeintä ajatusta Lontoon FutureFest-tapahtumasta

FutureFest on vuosittain Lontoossa järjestettävä tapahtuma, joka tuo yhteen tulevaisuuden tekijöitä tieteen, taiteen, liike-elämän ja julkishallinnon kentiltä. Juuri monipuolisuus tekee festivaalista kiinnostavan. Puheenvuorojen lisäksi tarjolla on debatteja, installaatioita ja performansseja. Tapahtumaa järjestää Nesta-säätiö, joka keskittyy innovaatiotoiminnan kehittämiseen Iso-Britanniassa.

Tapahtuman teemoja olivat tänä vuonna rakkaus, työ, leikki ja kukoistus. Puhujia olivat mm. musiikin maailmasta tutut Brian Eno ja DJ Spooky, journalisti-kirjailija Will Self, tekoäly-guru Mustafa Suleyman, kyberatleetti Claire Lomas sekä peliteollisuuden vaikuttaja Rhianna Pratchett. Tiivistin päähuomioni kuulemistani ja kokemistani asioista seuraavaan kahdeksaan ajatukseen.

Konkretisoi tulevaisuuksia

Tulevaisuus tulee lähelle, kun sitä voi koskettaa. Erilaiset tulevaisuutta havainnollistavat tavarat, tuotekonseptit ja visuaaliset hahmotelmat olivat tärkeä osa tapahtumaa. Esimerkiksi munasolujen jäädyttämisen ympärille rakennettu tuotesarja havainnollisti lisääntymisen tulevaisuutta. Myös kuolemaan liittyen oli kehitelty erilaisia tuotteita, esimerkiksi vainajan digitaalisen jäämistön säilytystä varten. Yksi kiinnostava konsepti oli Suomen Lontoon instituutin tuottama installaatio siitä, miten biologinen organismi voi vaikuttaa tekoälyyn. Installaatiossa homekasvusto oli kytketty visualisoituihin tekoälyhahmoihin, joiden mielenterveys rapistui homeen kasvun myötä.

Ihmisen ja koneen suhde tiivistyy

Teemasta riippumatta teknologia oli vahvasti keskusteluissa läsnä. Terveys, ympäristö, media, kehollisuus, työ, ihmissuhteet – teknologiset muutokset muovaavat kaikkia elämänalueita. Ihminen vaikuttaa teknologiaan, ja teknologia vaikuttaa ihmiseen. Merkille pantavaa kehitys on juuri nyt etenkin tekoälyn alueella, jossa tarkasteltiin mm. koneoppimisen (deep learning) ja tunteiden roolia. Teknologisen tulevaisuuden ei tarvitse olla kylmä, kova ja steriili. Se voi olla pehmeä ja ihmisläheinen.

Robottien tunneäly kehittyy

Ihmisten ja robottien välinen tunnevuorovaikutus on vielä alkeellisella tasolla, mutta robottien kyky tunnistaa tunteita ja reagoida niihin kehittyy koko ajan. Japani ja Etelä-Korea kulkevat kehityksen eturintamassa, mistä oli kertomassa korealainen Soh Yeong Roh. Hän oli kiinnostunut robottien kehollisesta läsnäolosta. Seuraa pitävät robotit pystyvät tällä hetkellä ymmärtämään ihmisen aivotoimintoja ja tunnetiloja. Yksi tärkeimpiä asioita puhujan mukaan on se, että ihminen voi tulla robottien avulla tietoisemmaksi omista tunnetiloistaan ja -reaktioistaan. Soh Yeong Roh johtaa Art Center Nabi -keskusta, joka on rakentanut viime vuosina yli 30 sosiaalista robottia.

Mikrosirut tulevat osaksi kehoa

Biohakkerit ympäri maailmaa tekevät kokeiluja NFC-mikrosiruilla, jotka asetetaan ihon alle. Suomessakin ilmiö on ollut havaittavissa viime vuosina. Implanteissa voi ainakin teoriassa olla muistikapasiteettia, rahaa, kanta-asiakaskortteja, avaimia. Pyrkimys on helpottaa arkea, ja myös tehdä kokeiluja omalla keholla. Sirujen asennuksia tekevät esimerkiksi lävistäjät. Tapahtumassa asennettiin siru kahdelle ihmiselle osana aihetta käsittelevää esitystä.

Sosiaalisen median kupla-efekti leviää uusille alueille

Ihminen kohtaa yhä enemmän sisältöä, joka on optimoitu hänen aiemman käyttäytymisensä mukaan. Niin sanottu kupla-ilmiö on tuttu esimerkiksi Facebookista: feedin sisältö valikoituu aiempien peukutusten, ja monien muiden henkilökohtaisten parametrien perusteella. BBC tekee tällä hetkellä kokeiluja ohjelmasisällöillä, jotka muuttuvat katsojakohtaisesti. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi katsojan tunnetilan pohjalta valittua musiikkia ja kuvan värimaailmaa. Myös sisältöelementtien paikat voivat vaihtua. BBC:n Ian Forrester kutsui tätä käsitteellä ”perceptive media”.

Syntymä ja kuolema ovat tärkeitä tulevaisuuskeskustelun aiheita

Tulevaisuuden ennakointi keskittyy usein kaupungistumisen ja digitalisaation kaltaisiin megatrendeihin. Ihmiselämän biologiset perusasiat, kuten syntymä ja kuolema, jäävät pienemmälle huomiolle, kenties pysyvän luonteensa vuoksi. Niiden tarkastelu avaa kuitenkin kiinnostavia näköaloja. Esimerkiksi kuoleman tapauksessa maallistuminen ja yksilöllistyminen vaikuttavat siihen, että ihmisten kuolemaan liittyvät käytännöt ja rituaalit monipuolistuvat. Kuolleiden digitaaliset identiteetit jatkavat elämäänsä, ja läheiset kommunikoivat niiden kanssa – tällainen kulttuuri on jo syntynyt. Nykyiset ”terapiasukupolvet” haluavat käsitellä kuolemaan liittyviä tunteita aiempaa enemmän. Hautaustoimistot pohtivat enemmän asiakkaan näkökulmaa. Tapahtumassa sai myös keskustella omasta kuolemasta asiantuntijan kanssa.

Työn ja koulutuksen suhde on vaikea

Kun työ muuttuu, täytyy myös koulutuksen muuttua. Mutta miten? Se on avoin kysymys, jota käsiteltiin tapahtumassa monissa yhteyksissä. Osa puhujista ja väittelijöistä korosti tieteen, teknologian ja ns. STEM-aineiden merkitystä. Osa puhui tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä luovuuden puolesta. Työn ja oppimisen suhteen täytyy olla nykyistä notkeampi.

Leiki ilman suunnitelmia

Leikki oli yksi tapahtuman pääteemoista. Journalisti ja kirjailija Will Self korosti leikkiä yhtenä elämän perusasioista. Leikin pitää olla pakotonta, suunnittelematonta, ohjelmoimatonta. Hän väitti, että ihmisten on yhä vaikeampi tehdä asioita suunnittelematta niitä etukäteen. Leikin perusluonne on se, että leikin tarkoitus on leikki itse. Siksi suunniteltu, välineellisiä päämääriä palveleva leikki ymmärtää leikin tarkoituksen väärin. Tätä on hyvä pohtia esimerkiksi silloin, kun asioita halutaan ”pelillistää”.

Lopuksi: Älä pode kansallista alemmuudentuntoa!

Yleisenä huomiona tapahtumasta on syytä mainita se, että Suomi ei ole muuta maailmaa jäljessä, ainakaan tiedollisesti. Esimerkiksi työelämä- ja koulutuskeskustelujen teemat olivat suomalaisesta näkökulmasta jo liiankin tuttuja. Toisaalta esimerkiksi robotiikan osalta Japanissa ja Etelä-Koreassa tehdään paljon uraauurtavaa työtä. Globaali tiedonvälitys on nykyään niin tehokasta, että konferenssimatkat pelkän tiedon vuoksi ovat yleensä laihoja. Siksi tapahtumien kokemuksellinen ja sosiaalinen ulottuvuus vahvistuvat.

Videoita, kuvia ja ajatuksia löydät lisää tapahtuman sivulta.

(Kuva: FutureFest)

Trendien hyödyntämisen ABC

Trendien hyödyntämisen ABC

Useimmissa organisaatioissa vallitsee jonkinlainen käsitys siitä, että erilaisia trendejä ja uusia ilmiöitä kannattaa seurata. Tämä voi tapahtua monella tasolla. On toimialatrendejä, kuluttajatrendejä, teknologiatrendejä, elämäntapatrendejä – you name it.

Usein on myös niin, että tällainen toiminta ei ole aivan löytänyt paikkaansa, eikä trendien ympärille ole syntynyt järjestelmällistä toimintatapaa. Homma on ad hoc -harrastelua. Samalla trendien tärkeys kuitenkin tiedostetaan.

Ongelma voi olla esimerkiksi se, että tieto ei käänny teoiksi. Trendit ovat valuvaa hyytelöä, joka ei asetu. Jos trendeistä ei synny toimintaa, on niiden hyödyllisyyttä vaikea arvioida. Miten selätät hähmäisyyden ja viet trendiymmärryksen toiminnan ytimeen?

Tuo eri osapuolet saman pöydän ääreen

Trendiymmärryksen pitää kulkeutua organisaation kaikille tasoille, mutta trendit jäävät helposti keskijohdon ja tutkimusyksikön puuhasteluksi. Trendeillä on tärkeä rooli organisaation strategisissa valinnoissa. Johto on avainasemassa siinä, miten trendit kytketään strategiaan ja organisaation muihin prosesseihin. Esimerkiksi asiakaspalvelijoilla voi olla puolestaan kullanarvoinen käsitys siitä, miten kuluttajien käyttäytyminen on muuttumassa. Kokoa eri tahot saman pöydän ääreen puhumaan trendeistä.

Kulje abstraktista konkretiaan

Teorian ja käytännön suhde on vaikeampi kuin saattaisi kuvitella. Teoriasta on helpompi siirtyä käytäntöön kuin käytännöstä teoriaan. Sekään ei ole kuitenkaan helppoa. Trendien ongelma on usein se, että ne ovat liian ”yleisiä”. Trendit ovat abstraktioita jostain ilmiökokonaisuudesta. Käytännön maailma, jossa pohditaan esimerkiksi jonkin tuotteen pakkausmuotoilua tai markkinointia, on kaukana trendien käsitteellisestä tasosta. Sillan rakentaminen vaatii paitsi kärsivällistä ajattelua myös intuitiivista tunnustelua. Vaiva kannattaa nähdä, mutta usein se jää näkemättä. Välillä täytyy hyväksyä myös tiedon epäkäytännöllisyys.

Koe, elä, käytä, tunne

Ihmisillä on harvoin kädet savessa trendien kanssa. Heillä on kädet näppäimistöllä. Vaikka verkon tietomassaan hukuttautuminen on houkuttelevaa ja kustannustehokasta, kannattaa trendejä myös kokeilla, aistia ja elää. Esimerkiksi Uber-kyydit, Airbnb-asunnot ja Periscope-lähetykset eivät ole enää uusia asioita, mutta käyttökokemus puuttuu edelleen useimmilta ihmisiltä. Se puuttuu etenkin 50-vuotiailta yritysjohtajilta. Palveluiden mullistavuudesta voi lukea lehdistä, mutta sen tuntee käyttämällä palveluita itse.

Hyppää sisäsiistin keskiluokkaisen maailmasi ulkopuolelle

Elämme kuplissa. Tartumme asioihin, jotka tuntuvat mukavilta ja miellyttäviltä. Haaveilemme puhtaasta ja kauniista tulevaisuudesta. Tältä trendikatsaukset myös usein näyttävät: hygieeniseltä unelmahötöltä. Tulevaisuus on kuitenkin monimutkainen, hankala, yllättävä, outo. Trendien leviämis- ja vaikutussuunnat vaihtelevat. Hakeudu paikkoihin, joissa kohtaat ihmisiä ja elämäntapoja itsellesi vieraista yhteiskuntaluokista ja ikäryhmistä. Havainnot ovat kouriintuntuvia ja rosoisia. Niihin on pakko tarttua.

Älä kuluta trendejä puhki

Digitalisaatio, kokeilukulttuuri, ekologisuus. Tärkeitä asioita, joista pitää puhua. Liika on kuitenkin liikaa. Tällaisia trendejä kannattaa ravistella vaihtoehtoisilla näkökulmilla ja tulkinnoilla. Ei pyörittää samaa levyä uudelleen ja uudelleen. Tutut megatrendit kehittyvät monisäikeisesti, mutta eivät tarjoa stop the press -tyyppisiä yllätyksiä. Näitä trendejä pitää käsitellä vaihtoehtoisin tavoin, mutta niitä ei saa missään nimessä unohtaa tai sivuuttaa.

Arvosta trendiallergikkoja

Ei ole tavatonta, että ihminen ei ole vielä löytänyt sisältään ratkaisukeskeistä startup-yrittäjää, joka tutkii maailmaa etulinjassa. Hän haluaa tehdä mieluummin tuttuja asioita kuin uusia asioita. Ja joitain asioita voi tehdä ”sitten syssymmällä”. Tuttuun tukeutuva ei perusta ”muotivillityksistä” tai ”trendihössötyksestä”. Hänellä saattaa olla kuitenkin kehittynyt käsitys siitä, mikä on pysyvää tai vain vähän muuttuvaa. Tämän näkökulman arvokkuus kannattaa huomioida, koska trendiallerginen ihminen on yleensä tehnyt jo muutaman kierroksen korttelin ympäri. Monet asiat eivät nimittäin muutu niin paljon kuin trendiasiantuntijat haluaisivat.

40 muistiinpanoa trendeistä

40 muistiinpanoa trendeistä

Aina en halua kirjoittaa esseemuodossa. Hajamietelmille, lastuille, ei-niin-perustelluille mielipiteille ja ohimeneville “kelailuille” on oma formaattinsa: numeroitu lista. Seuraava lista koostuu muistiinpanoista ja ajatuksista, jotka ovat työn lomassa jollain tavalla tarttuneet mieleen, kuin magneetit jääkaapin oveen. Aiheena “trendit”, joita pohdin päivittäin. Lista ei ole kovin lukijaystävällinen, koska se ei harpo sulavasti eri ajatusten välillä. Vain muutamat peräkkäisyydet ovat osa samaa ajatuskokonaisuutta. Virkkeiden välit on jätetty ennen kaikkea lukijan omia mielleyhtymiä varten. Varaan oikeuden ajatusten jatkokehittelyyn ja se oikeus on myös sinulla.

1. Trendi on asia tai joukko asioita, jotka muuttuvat johonkin suuntaan tässä ajassa.

2. Trendi voi olla silmin havaittava ja kouriintuntuva asia, mutta myös kielellinen ja henkinen ilmiö.

3. Trendit synnyttävät vastatrendejä.

4. Ei ole olemassa absoluuttisen oikeaa aikaa reagoida trendiin. On kuitenkin syytä vältellä trendin ylikuumentumispistettä ja myöhässä oloa. Trendien kulkua havainnollistetaan usein ns. hypesykleillä, joista näkee myös muut kehitysvaiheet.

5. Trendi on usein aistittavissa estetiikassa – muodissa, taiteessa, musiikissa – ennen kuin se määritellään täsmällisesti tekstimuodossa tai esimerkiksi tutkimuksen keinoin.

6. Ihmiset keksivät samoja ideoita toisistaan tietämättä, yksittäiset heikot signaalit alkavat verkottua, syntyy mikrotrendejä ja suurempia liikehdintöjä.

7. Tylsä trendi on niin ilmeinen asia, että sen ajatteleminen ikävystyttää. Silti ei ole syytä unohtaa esimerkiksi ilmastonmuutosta tai globalisaatiota.

8. Trendi-sanan assosiaatiot ovat ongelmallisia. Esitetyistä vaihtoehdoista, kuten “ilmiöstä”, puuttuu kuitenkin usein liike. Ne ovat staattisia.

9. Pitkäaikaista kiinnostusta trendeihin osoittanut henkilö on neofiili, jonka uutuudenviehätyksen kaipuu on luonteeltaan myönteisen patologista.

10. Neofiili on kapinallinen neurootikko.

11. Trendien keskinäissuhteisiin liittyvän kompleksisuuden ymmärtäminen on ihmismielelle vaikeaa, lähes mahdotonta.

12. Trendien ns. ekstrapoloiminen on vaarallista, mutta joskus välttämätöntä.

13. Ammattimainen trendien havainnoija kokee, että kaksi viikkoa on pitkä aika. Edellisvuodelle päivätty nettisivu on kuin esihistoriallinen luolamaalaus. Se on vähän hassuakin.

14. Yksittäisten trendien havainnoimista olennaisempi asia on yleinen kulttuurinen herkkyys ja sen ylläpitäminen.

15. Monien trendien taustalla on arkisiin huoliin liittyvä kitka. Ongelman ratkaiseminen synnyttää kulovalkean lailla leviävän trendin, jonka ympärille kehittyy uusia elämäntapoja, liiketoimintaa ja diskursseja.

16. Trendejä on helpointa seurata netissä. Verkko ei voi kuitenkaan olla ainoa lähde.

17. Trendejä täytyy kokea ja elää, jotta niitä voi ymmärtää kokonaisvaltaisesti. Kaikkea ei voi kuitenkaan kokeilla.

18. Trendejä havainnoivan kannattaa kiinnittää huomiota nuoriin radikaaleihin ja tutustua heihin.

19. Trendien luominen on uskottavampaa kuin niiden seuraaminen ja hännysteleminen.

20. Globaalit trendit lokalisoidaan: usein ensin syntyy kompasteleva kopio kansainvälisestä esikuvasta, ajan kuluessa kypsä paikallinen versio, ns. glokaali muoto.

21. Kaupalliset trenditutkijat kiinnittävät liian vähän huomiota yhteiskunnallisiin ja poliittisiin trendeihin.

22. Trenditutkijoiden, futuristien ja ennakoijien täytyy hyväksyä toistuva ammatillinen identiteettikriisi, koska heidän tutkimuskohteensa muuttuvat koko ajan.

23. Kaikki ihmiset elävät trendien vaikutuspiirissä, mutta vain pieni osa ihmisistä haluaa toimia trendien etujoukkona.

24. Jos ihminen ei ole henkisesti joustava, hänen kykynsä reagoida trendeihin on heikko.

25. Kaupallinen trendien havainnointi on usein liian sisäsiistiä ja optimistista toimintaa. Julkisen sektorin trendiennusteilla on taipumus tuomiopäivän ennusteluun ja itsestäänselvyyksiin.

26. Liiallinen trendiherkkyys heikentää brändin integriteettiä.

27. Vaatemuodin lisäksi trendejä on helpointa löytää teknologisten innovaatioiden piiristä. Digitaalisen maailman hypeherkkyys voi aiheuttaa sen, että metsää ei nähdä puilta.

28. Trendi voi olla täysin banaali asia. Trendin ei tarvitse olla seksikäs asia.

29. Trendiä ei tule etäännyttää asiaksi, joka koskee “kuluttajaa” “tuolla jossain”. Se on varmin tapa paljastaa oma trendiopportunismi.

30. Ihmisellä on taipumus yliarvioida lyhyen aikavälin trendejä ja aliarvioida pitkän aikavälin trendejä.

31. Trendien “fiilistely” on mukavaa, mutta trendien pohjalta on vaivalloista tehdä liiketoimintaa koskevia johtopäätöksiä. Vaiva kannattaa kuitenkin nähdä.

32. Trendiekspertti saattaa kuvitella, että hänellä on hallussaan mullistavaa salatietoa. Näin ei yleensä ole, mutta niin voi olla.

33. Kulttuurinen radikalismi on jännittävää ja tutustumisen arvoista, mutta se harvoin johtaa pysyviin muutoksiin ilman laajamittaista keskiluokan osallistumista.

34. Ajan henki on helpompi kokea intuitiivisesti kuin analyyttisesti.

35. Elämäntyylitrendi tuottaa kokonaisen symbolimaailman, joka näyttää sitä koherentimmalta mitä lähempänä ihminen on trendiä.

36. Kun joku antautuu voimakkaasti uuden trendin vietäväksi, herättää se helposti epäilyjä kyseisen henkilön arvostelukyvystä ja persoonan vakaudesta. Se on turhaa, koska identiteetti kestää vääntämistä ja ihmiset seikkailuja.

37. Voimakas kulttuurinen trendi synnyttää lähes maagisen kokemuksen siitä, että aikakausi on vaihtumassa. Murros on kuitenkin usein valitettava illuusio.

38. Maailmassa näkee vain muutoksia, jos siitä etsii vain muutoksia.

39. Systemaattinen epäily ja monialaisuus on hyvän ennakoinnin tae. Se on kuitenkin viestinnällinen riski.

40. Trendit ovat kiehtova asia. Ne ovat osoitus ihmisen herkeämättömästä uteliaisuudesta, vaihtelun kaipuusta, huikentelevaisuudesta ja kekseliäisyydestä. Trendit rikastuttavat elämää.

(Kuva: ”The Wanderer’s Eye Photography”)

Kettu, siili ja neofiili

Kettu, siili ja neofiili

Jotkut ihmiset ovat kiinnostuneempia uusista asioista kuin toiset. Uteliaisuutta ja avoimuutta pidetään yleisesti ihmiselle suotuisina ominaisuuksina. Harva kiistäisi väittämää, että uusista asioista kiinnostuminen on itsessään arvokasta ja tarpeellista. Olisi radikaalia sanoa: “En ole juurikaan kiinnostunut uusista asioista.” Vaikka se olisi perusteltuakin! Ovathan vanhat asiat kuitenkin ajan saatossa osoittautuneet toimiviksi, niitä on koeteltu historian käänteissä. Vanhassa pysyminen luo elämään turvallisuutta. Eivätkö juuri vakaat rakenteet tee toiminnasta ennakoitavaa ja tehokasta? Eivätkö ”nuorison kotkotukset” ole ohimeneviä hairahduksia, joiden jälkeen palataan vanhaan ja tuttuun?

2010-luvun muutoksista sanotaan usein, että ne kiihtyvät eksponentiaalisesti. Tällainen puheenparsi on jo miltei klisee. Kiihtymisellä viitataan esimerkiksi prosessorien kehitykseen, tiedon määrän kasvuun ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ilmiöihin. Puhutaan jopa kaaoksen ajasta, jota leimaavat epätietoisuus, näköalattomuus ja säntäily. Onkin ilmeistä, että esimerkiksi muutokset ihmisten välisissä viestintätavoissa aiheuttavat ja ovat jo aiheuttaneet merkittäviä, kaikille elämänalueille yltäviä mullistuksia.

Amerikkalainen kulttikirjailija, kulttuurivaikuttaja ja “sissiontologi” Robert Anton Wilson (1932-2007) on pohtinut neofiilin persoonallisuustyyppiä. ”Kaiken agnostismiin” ja herkeämättömään epäilyyn pyrkinyt Wilson oli epäilemättä itsekin jonkin sortin neofiili. Wilsonin mukaan neofiili pystyy mukautumaan nopeasti äärimmäisiinkin muutoksiin. Neofiili suhtautuu kielteisesti, jopa halveksuen perinteisiin, toistoon ja rutiineihin. Neofiili yksinkertaisesti kyllästyy vanhoihin asioihin ja haluaa samalla lähes pakkomielteisesti kokea uusia asioita. Neofiili on luonnostaan kapinallinen ja vallankumouksellinen. Hän haluaa aiheuttaa sosiaalista ja henkistä levottomuutta ympäristössään.

Tulevaisuus- ja trenditutkimus ovat eräänlaisia ammattimaisen neofilian lajeja. Yritysmaailman neofiilit pyrkivät kuvaamaan nykyhetken keskeisiä muutosvoimia. He antavat aavistuksia siitä, millainen maailma voisi olla ja millainen se kenties tulee olemaan. Futuristeilla on laaja käsitys siitä, millaiset ideat, liiketoimintamallit ja organisoitumisen tavat toimivat tällä hetkellä. He myös pyrkivät kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen siitä, mikä on eri ilmiöiden liikesuunta ja millaisia keskinäisvaikutuksia trendeillä on. Futuristien pyrkimys ajanmukaisuuteen ja “pulssilla oloon” on olemukseltaan lähes neuroottista.

Kaupallinen trenditutkimus liikkuu usein markkinatutkimuksen, yhteiskuntatieteellisen aikalaisdiagnoosin ja journalistiikan rajapinnoilla. Markkinatutkimuksellinen lähestymistapa avaa ilmiöiden kokoluokan. Toistuvilla mittauksilla voidaan nähdä myös ilmiöiden kehityssuunta. Aikalaisdiagnoosi pyrkii puolestaan määrittelemään ajan hengen, se kuvaa kullekin ajalle ominaista kulttuurista ilmapiiriä ja miljöötä. Aikalaisdiagnoosi yhdistää monia aineistoja ja edellyttää myös tiivistä mediaseurantaa. Aikalaisdiagnostikon keskeinen ominaisuus on kulttuurinen herkkyys. Tutkijoiden lisäksi hyviä ajan hengen aistijoita ovat usein kirjailijat, musiikintekijät ja muut taiteilijat: Zeitgeist kismittää heitä ja he haluavat esittää siitä tulkintoja. Journalistinen lähestymistapa puolestaan viittaa siihen, että ilmiöihin tartutaan nopeasti. Ne myös analysoidaan ja raportoidaan ripeästi.

Tietyt ajattelumallit ja -tavat helpottavat tulevaisuuden ja trendien ennakointia. Amerikkalainen tilastotieteilijä Nate Silver on soveltanut Isaiah Berlinin klassista ajatusta ketuista ja siileistä The Signal and the Noise: The Art and Science of Prediction -kirjassaan (2012). Kyseessä on pelkistetty dikotomia kahdesta inhimillisen ajattelun perustyypistä. Historian merkittävimpien ajattelijoiden joukossa on sekä kettuja että siilejä, ja ihminen voi elämänsä aikana myös liikkua näiden ideaalien välillä. Miten ketut ja siilit sitten eroavat toisistaan?

Kettu on monialainen. Hän poimii ideoita monista ajattelusuuntauksista ja paradigmoista. Siili keskittyy yhteen tai enintään muutamaan suureen ideaan, joihin oma ajattelu nojaa. Siili saattaa suhtautua skeptisesti vieraisiin ajattelumalleihin. Siili metsästää yhtä suurta ideaa, kettu puolestaan keräilee monia pieniä ideoita. Ongelmia ratkaistessaan kettu on mukautuvainen ja hyödyntää useita erilaisia lähestymistapoja samanaikaisesti. Siili pyrkii puolestaan hyödyntämään yhtä erikoisosaamisaluettaan. Uuden tiedon siili soveltaa olemassaolevaan malliinsa. Kettu sietää maailman monimutkaisuutta ja hyväksyy sen, että monet asiat ovat paitsi ratkaisemattomia myös ennakoimattomia. Siili puolestaan rakentaa hallittuja järjestelmiä, jotka toimivat selkeiden periaatteiden mukaan. Kettu on empiristi ja luottaa enemmän havaintoihinsa kuin teoriaan. Siili uskoo, että eri asiat ovat ilmentymiä jostain itseään suuremmasta teoreettisesta kokonaisuudesta.

Siilin kiistaton etu on syvällinen ymmärrys jostain yksittäisestä asiasta. Siili on malliesimerkki siitä, miten olemme tottuneet määrittelemään asiantuntijan: “Asiantuntija X tuntee asian Y hyvin perusteellisesti. Hän on Y:n johtava asiantuntija maassamme.” Siilin selkeät ja voimakkaat näkemykset kiinnostavat esimerkiksi mediaa, eikä siili ajaudu “toisaalta, toisaalta” -jaaritteluun. Ketun asema on kyseenalaisempi: hänellä ei ole välttämättä yhtäkään yksittäistä syvällistä osaamisaluetta. Ketulla on kuitenkin hyvässä lykyssä kyky punoa lankoja yhteen ja luoda synteesi, johon siilit eivät kykene. Ketun on vaikea siilin tapaan olla kovin itsevarma, koska hän tietää mitä ei tiedä (minkä lisäksi on tietysti tietoa, joka on tietämätöntä!). Ketun laaja-alainen katse tekee hänestä siiliä paremman ennakoijan.

Monissa työn tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa ketun profiili määrittääkin ihanteellista kuvaa asiantuntijasta. Tällainen henkilö pystyy toimimaan monilla sektoreilla, hänen ajattelunsa on elastista eikä hän lukitse toimenkuvaansa tai identiteettiään kovin tarkasti. Koska hän on epävarma ja toisaalta valpas tulevaisuuden suhteen, on hän valmis kokeilemaan jatkuvasti erilaisia asioita. Kriittiset työelämätutkijat ovat sättineet nykypäivän kettuja siitä, että moiset verkostosukkulat ovat jatkuvasti kiinnostuneita kaikesta, mutta eivät aidosti välitä mistään. Vaikka ketut nauttivatkin notkealiikkeisyydestään, on heidän syytä vältellä helppoheikkimäistä opportunismia ja neofiilien historiattomuutta.

(Teksti perustuu esitykseeni 15/30 Researchin Ajatuslaboratorio-aamuklubilla 28.2.2014.)