Onko algoritmista muusikoksi?

Onko algoritmista muusikoksi?

Maaliskuussa uutisoitiin laajasti (ks. esim. Rolling Stone, The Guardian, The Verge, Pitchfork) , että Warner Music on tehnyt kaikkien aikojen ensimmäisen levytyssopimuksen algoritmin kanssa. Sopimus koskee 20 albumia, joista viisi on jo ilmestynyt. Myöhemmin täsmennettiin, että kyseessä on jakelu- ja kustannussopimus.

Ajatus on kutkuttava. Kyseessä on saksalainen startup-yritys Endel, jonka algoritmi tuottaa erilaisiin tilanteisiin ja tunnetiloihin mukautuvia äänimaisemia. Endel kertoo sivustollaan mitattuja tuloksia siitä, että algoritmin tuottama musiikki parantaa keskittymiskykyä, vähentää ahdistusta ja voimistaa läsnäoloa. Suuren levy-yhtiön kiinnostus Endeliä kohtaan on oire etenkin erilaisten ”kontekstisoittolistojen” suosiosta: nukkumista, työntekoa, urheilua ja muita aktiviteetteja varten valikoitu musiikki kerää miljoonia kuuntelijoita.

Elektronisen musiikin historiassa on säännöllisin väliajoin kauhisteltu sitä, että ”nyt musiikkia voi tehdä nappia painamalla” ja ”eihän kukaan soita tässä oikeasti”. On pohdittu, että onko synteettinen musiikki ylipäänsä musiikkia. Musiikillisilla innovaatioilla onkin tapana haastaa musiikin käsite, mikä tapahtui myös rap-musiikin tapauksessa. Koneille annetaan mielellään myös inhimillisiä ominaisuuksia, kuten Endelin tapauksessa: algoritmi on tehnyt sopimuksen, algoritmi on tehnyt musiikin, algoritmi uhkaa inhimillistä sävellystyötä.

Tekoäly on kuitenkin vain uusi musiikin instrumentti ja työkalu. Algoritmin on ohjelmoinut ihminen, ja ihminen on myös päättänyt käyttää algoritmia tiettyyn tarkoitukseen. Uskallan myös olettaa, että sopimuksen allekirjoittajat ovat olleet ihmisiä lihassa ja veressä. Musiikin tekijänoikeudet myönnettiin lopulta kaikille algoritmia kehittäneille koodareille. On kuitenkin totta, että algoritmi tuottaa musiikkia itsenäisesti (kun nappia on ensin painettu), ja esimerkiksi suuri levy-yhtiö voi algoritmin tuottamilla tunnelmapaloilla täyttää Spotify-soittolistoja hyvin kustannustehokkaasti.

Onko algoritmin tuottama musiikki kiinnostavaa ja käyttökelpoista? Kuuntelin Spotifysta ensimmäisiä julkaistuja Endel-albumeita. Ne ovat taustamusiikiksi kelvollisia, mutta taiteellista arvoa niissä on vaikea kuulla. Musiikin alkuperäinen tarkoitus onkin funktionaalinen, ja ilman Endelin sovelluksen tilannekohtaista personointia äänimaisemien käyttöarvo on huomattavasti pienempi. Kuuntelijamäärät Spotifyssa ovat jääneet hyvin vaatimattomiksi ja albumeita ei ole lopulta nostettu suosituille soittolistoille. Pr-tempauksena julkaisu oli kuitenkin onnistunut.

Kyseessä on joka tapauksessa oiva esimerkki tekoälyn vaikutuksesta matalan lisäarvon luovaan työhön. Tekoäly voi tuottaa hissimusiikkia siinä missä rutiininomaisia lakipalveluita tai tilastoihin keskittyvää urheilujournalismia. Muutamia päiviä sitten uutisoitiin, että Springer Nature on ensimmäisenä akateemisena kustantajana julkaissut algoritmin koostaman kirjan. Tiedon luokitteluun ja järjestelyyn perustuvassa työssä tekoäly on verraton tukiäly.