Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan. Järjestelmät, verkostot ja keskinäisriippuvuudet ovat monimutkaisia. Radikaalit teknologiat mullistavat arjen. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat viheliäisiä.

Tämä on tulevaisuusliturgiaa, jota viljelevät futuristit, konsultit, poliitikot, ja yhä enemmän myös journalistit. Asiantuntijoiden puheesta käsitykset leviävät suuren yleisön tietoisuuteen.

En halua kiistää näkemysten totuudenmukaisuutta, olenhan itsekin esittänyt monissa yhteyksissä vastaavia väitteitä. Voimakkaita muutoksia ja asioiden monimutkaisuutta korostava tulevaisuuspuhe kuitenkin jättää kuulijan usein aseettomaksi: maailma vyöryy päälleni, ja osakseni jää selviytyä jotenkin.

Tulevaisuus on tämän hetken aikeissa ja teoissa. Tulemme elämään todeksi osan nykyisistä tulevaisuuskuvista ja -skenaarioista. Tämä voi johtua sattumasta, mutta myös siitä, että jokin tietty näkemys tulevaisuudesta on niin innostava, että ihmiset alkavat käyttäytymisessään ja ajattelussaan pyrkiä sitä kohti.

Tässä merkityksessä tulevaisuus on myös valtakamppailun ja debatin näyttämö. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä toivottavasta tulevaisuudesta, ja vetovoimaisimpien näkemysten taustalle alkaa kertyä liikevoimaa. Kirjassa Imagined Futures: Fictional Expectations and Capitalist Dynamics (2016, Harvard University Press) saksalainen sosiologi Jens Beckert kuvaa, miten fiktiiviset tulevaisuuskuvat ovat talouden kehitystä ajava voima, ja kapitalistisen järjestelmän voi katsoa jopa rakentuvan kuvitteellisten odotusten varaan.

Siksi rakastamme Elon Muskin ja Steve Jobsin kaltaisia visionäärejä. Heillä ei ole välttämättä resursseja, teknologioita tai rationaalista suunnitelmaa näkemystensä toteuttamiseksi. Sen sijaan heillä on eräänlainen fantasia tulevaisuudesta, niin inspiroiva visio, että ihmiset haluavat olla siinä mukana. Tämä puolestaan kanavoi taloudellisia resursseja ja sosiaalista tukea heidän pyrkimyksilleen. Lopulta jopa spekulatiivinen ”tulevaisuusheitto” voi konkretisoitua toiminnaksi tai esimerkiksi fyysiseksi hyödykkeeksi. Liian kiihkeistä odotuksista voi syntyä kuplia, pörssiromahduksia ja muita epätoivottavia markkinailmiöitä.

Karismaattisten teknologiatitaanien säihkeessä pitää muistaa, että jokainen ihminen jakaa käsityksiä tulevaisuudesta omissa yhteisöissä ja arjen kohtaamisissa. Suurin toimintaan kannustava voima on yksinkertaisissa ja positiivisissa tulevaisuuskuvissa, joiden taustalla on huolellinen pohdinta. Monimutkainen ja viheliäinen ympäristö edellyttää kiteyttämisen taitoa, mutta myös mielikuvituksellisuutta ja analyyttista perusteellisuutta. Tämä estää kevytkenkäisen tulevaisuuspopulismin, ja mahdollistaa kollektiivisen vastuunkannon paremman tulevaisuuden puolesta. Tulevaisuusajattelun pitäisi olla kansalaistaito, jonka kehittämiseen ihminen saa apua niin eri koulutusasteilla kuin työelämässäkin.