Elinkeinoelämän keskusliiton saunatiloissa nautitun LSD-tripin seurauksena Suomen kilpailukyky on vajonnut banaanivaltioiden luokkaan. Tavoitimme paikalta EK:n toimitusjohtaja Tyri Häkämiehen seurueineen:

– Otin happoa komissaari Jyrki Käteisen kanssa. Näimme, kun BKT-tilastot alkoivat valua alaspäin. Suomi putosi Ruandan ja Kiribatin väliin. Pylväsdiagrammeihin tuli riemunkirjava värimaailma. Homma alkoi näyttää helvetin pahalta. Laitoimme välittömästi Jethro Tullia CD-soittimeen.

Käteinen ja Häkämies katsoivat EK:n kattoterassilta Katajanokan ja Senaatintorin suuntaan. Näkymä muistutti Pohjois-Koreaa.

– Lähes autioilla kaduilla kulki vain yksittäisiä ihmisiä. Heidän kasvonsa olivat ilmeettömät. He olivat kuin aaveita. Vähäiset autot olivat 50-luvulta. Siellä täällä näkyi kolkkoja betonimonumentteja, joiden rakentaminen oli jäänyt kesken. Soitin heti Hesarin toimittajalle ja kerroin, että olen hyvin huolissani Suomen tilanteesta, kertoo Käteinen synkistä olotiloistaan.

Kun trippi alkoi saada dystooppisia sävyjä, päättivät Käteinen ja Häkämies kutsua paikalle pääministeri Juha Vispilän.

– Juha on pirimiehiä. Sillä on se intensiteetti. Tekee eikä mieti. Brysselin-koneessa Juhalla on rojut torvessa viimeistään viiden kilometrin korkeudessa. Sitten alkaa hölötys, jota ei kestä erkkikään. Enkä nyt puhu Tuomiojasta, joka on vanha pajapää ja tietää että läppä voi olla kosmista jos eväät on kunnossa, kertoo Häkämies Vispilän taipumuksista.

Joskus tilanne lipsahtaa sekakäytön puolelle.

– Kerran Juha otti svimbaa, viinaa ja lääkkeitä samaan aikaan. Sillä oli niin kova säätö päällä, että se päätti leikata koulutuksesta kolmanneksen. Se oli varma, että douppi tuottaa parhaat innovaatiot, kertoo Käteinen Vispilän touhuillasta.

Käteinen ei käytä vauhtia, vaikka arvostaakin pöhinää. Slush-jatkoilla Käteinen kiskoi viivat pepsiä kahden punavuorelaisen startup-böönan kanssa.

– Näin haavekuvan, että johdin blockchainin monetisoinutta yksisarvista, kertoo Käteinen pöhinästään otsa kiiltäen.

Käteinen, Häkämies ja Vispilä ovat olleet huolestuneita siitä, että Suomessa ei kannata yrittää. Erityisen rankkaa yrittäjyys on ollut Vispilälle.

– Myymällä firman sain vain Teslan, talon ja tilin Caymansaarille, tilittää Vispilä kokemuksiaan Suomen yrittäjävihamielisestä ilmapiiristä.

Suomen kilpailukyky kiehtoo mediaa. Virkistysillan viettäjät ovat tuttuja televisiosta.

– Välillä kilpailemme siitä, kenen leuka väpättää eniten ja kenen otsarypyt ovat syvimmät, kun A-studiossa puhutaan Suomen kilpailukyvystä. Meillä on näitä lähetyksiä tallennettuna Etelärannan saunan digiboksissa. Kun olin loota kiinni ja katsoin viime ohjelmaa pikakelauksella, niin Häkämies näytti ihan hypotermiasta kärsivältä hirmuliskolta, kertoo Vispilä miesten yhteisestä harrastuksesta.

Joskus voitelu menee pieleen.

– Jos ennen lähetystä ottaa aineita, niin voi jäädä niin sanotusti levy pyörimään. Sitä hokee vain, että olen huolissani Suomen kilpailukyvystä, olen huolissani Suomen kilpailukyvystä, olen huolissani Suomen kilpailukyvystä, kertoo Häkämies kokemuksistaan.

Kun trippi alkoi haihtua, näki Häkämies myös positiivisia puolia Suomen tilanteessa.

– Eikö ole aika hassua, että pelottelemme ihmisiä päivästä toiseen näillä jutuilla? Vähemmästäkin halvaantuu. Suomella on kuitenkin luonnonvaroja, henkistä pääomaa, toimiva infrastruktuuri, teknologiaosaamista, velvollisuudentuntoinen työetiikka, pienet luokkaerot. Suomalaiset ovat selvinneet paljon kovemmistakin paikoista. Suomen kilpailukyky on ihan jees, jos asiaa selvin päin ajattelee.