David Lagercranzin kirjoittama Minä, Zlatan Ibrahimović (alkuteos Jag är Zlatan Ibrahimović: Min historia, 2011) on erinomainen elämäkerta, josta tuli kansainvälinen menestys pian ilmestymisensä jälkeen. Nelisen vuotta vanha kirja ei sisällä jalkapalloilijan viimeisimpiä urakäänteitä ja Paris Saint-Germainin ajanjaksoa, mutta teos on silti edelleen lukemisen arvoinen.

Kirjassa Zlatan esiintyy minä-muodossa, mutta kirja ei kuitenkaan perustu suoriin sitaatteihin. Elämäkerturi Lagercranz on pyrkinyt luomaan kielen ja kerronnan, joka tuo esiin kohteensa persoonan olematta kuitenkaan autenttista sisältöä. Ratkaisu on onnistunut. Kirja esittää Zlatanin räjähtävänä katujätkänä, jossa on kuitenkin herkempiä, pohdiskeleviakin puolia.

Zlatanin tarina on malliesimerkki klassisesta draaman rakenteesta. Malmön Rosengårdin maahanmuuttajalähiössä kasvanut Zlatan on altavastaaja, joka vastoin kaikkia odotuksia ja silti vääjäämättömästi voittaa tiellään olevat esteet ja nousee maailman terävimmälle huipulle. Zlatan on herooisen maskuliinisuuden tyypillinen edustaja: hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä, hän ei piittaa säännöistä, hän kostaa vääryydet. Zlatan on valmis tappelemaan. Hänellä on upeita autoja, kaunis vaimo, iso talo. Hänen habituksessaan on messiaanisen rock-tähden elkeitä, jota pitkät hiukset ja lukemattomat tatuoinnit korostavat. Taiteilijaluonne tulee esiin tunnereaktioiden voimakkuudessa ja hallitsemattomuudessa. Hän on mies, jota on helppo ihailla.

Zlatan on menestynyt satumaisesti fyysisenä urheilijana, mutta voiko tietoa käsittelevä asiantuntija ja nykyaikainen laptop-cowboy oppia häneltä jotain?

Yksilön ja tiimin suhde elää jatkuvasti Zlatanin tarinassa. Kirja osoittaa, että yksilö ei voi toimia ryhmässä, johon hän ei sosiaalipsykologisesti sovi. Vaikka kyseessä olisi FC Barcelona, maailman maineikkain ja kenties paras jalkapallojoukkue. FC Barcelonan kulttuuriin kuuluu koulumainen kuuliaisuus, jossa yksilöt eivät missään tilanteessa nouse ryhmän yläpuolelle. Starailu on pannassa. Zlatanin kaltaiselle yksilölle tämä tarkoitti kuitenkin oman persoonan suitsimista, mikä johti ponnettomuuteen ja ilottomuuteen. Barcelona osti hänet kalliilla ja joutui pian myymään halvalla.

Useimmiten ihmisen sosioekonominen tausta ennakoi hänen tulevaisuutensa. Tämä on tilastollinen fakta. Samalla elämme aikakautta, jonka eetos on se, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Eetosta perustellaan Zlatanin kaltaisilla hahmoilla: hän nousi huipulle lähes mahdottomista lähtökohdista, miksi et siis sinäkin? Kysymys on puoliksi oikeutettu. Zlatan selätti sosiaaliset esteet, mutta samalla jää huomiotta, että hänellä on synnynnäisiä biologisia edellytyksiä huippujalkapalloilijaksi esimerkiksi kehollisen koordinaation muodossa. On myös huomioitava palkintojen rajallisuus: FC Barcelonan piikkipaikoilla pelaa vain muutama henkilö kerrallaan. Jokainen ei voi siis olla FC Barcelonan kärkihyökkääjä, vaikka kuinka haluaisi.

Medioituneessa ja verkottuneessa maailmassa jokaisella on tietty määrä hallittua julkisuutta ja myös annos hallitsematonta. Hallitsemattomuus lisääntyy yhdessä ihmisen tunnettuuden kanssa. Zlatanin julkisuussuhde on aluksi hallitsematon. Hän ei harkitse sanomisiaan, hän ampuu yli. Seassa on nuoren miehen kaikkivoipaa egomaniaa. Juuri tämä tekee hänestä kiinnostavan. Työelämän taipumus on muuttaa ihmiset samanlaisiksi: homososiaalisuuden myötä kaikki näyttävät samalta ja ajattelevat samoja ajatuksia. Samalla erottumisen paine kasvaa, kun työmarkkinat kiristyvät ja ihmiset taistelevat paikasta auringossa. Zlatanin ansio on pitää kiinni tyylistään ja periaatteistaan, vaikka vastustus ja sosiaalinen paine on kova. Hän ei pelkää erimielisyyksiä. Tiimin ei pidä joka tilanteessa pyrkiä harmoniaan, vaan se voi säilyttää yhtenäisyytensä myös repivien riitojen jälkeen – jos riidoilla on hyvä syy. Kitkaton organisaatio on harvoin luova.

Huippu-urheilu on elämysteollisuutta, jossa yksilöiden arvo nousee pilviin. Zlatan-kirjassa sopimusneuvottelut näyttäytyvät avoimena henkisenä sotana. Neuvotteluja käyvät mafiosoja muistuttavat miehet, jotka pyrkivät maksimoimaan oman etunsa ja lannistamaan vastapuolen. Työelämän tulevaisuuskeskusteluilla on taipumusta päätyä pehmeisiin visioihin, joissa myötätunto, feminiinisyys ja esimerkiksi arvokkaan tiedon pyyteetön jakaminen lisääntyvät. Samalla vallan ja intressien epäsuhtaisuuden tarkastelu jää taka-alalle. Häikäilemättömyys on osa kilpailuun perustuvaa taloutta, jossa rahan kieli puhuu.

Mitä Zlatan tekeekin, hän heittäytyy siihen täysillä. Rosengårdissa hän ei kiinnostunut päihteista, vaikka niitä oli tarjolla joka paikassa. Hänellä on kuitenkin riippuvuustaipumus, hän janoaa adrenaliinia. Päivästä toiseen Zlatan pelaa videopelejä läpi yön ja ajaa Porschella 330 kilometrin tuntivauhtia yleisellä tiellä. Hän varasteli polkupyöriä myöhäiseen teini-ikään asti ja pikkurikolliset kaverit pyörivät hänen seurassaan myöhemminkin. Vajavaisuudet, typeryydet ja kohtuuttomuudet tekevät hänestä inhimillisen eikä hän pelkää näyttää niitä.