Miten suhtautuisit remonttimieheen, joka tuntisi vasaran mutta karsastaisi ruuvimeisseliä? Tai käyttäisi taiten vatupassia mutta välttelisi pensseliä? Useimmat tietotyöläiset suhtautuvat teknologiaan juuri näin. Piipahdus Office-paketin ulkopuolelle on kuin synkkä korpivaellus, jolta ei ole paluuta.

On ehkä kohtuutonta, että syyttävä sormi osoittaa yksittäistä työntekijää. Tietokone, älypuhelin ja tabletti (jotka ovat yhä enemmän sama asia) ovat pohjattoman monimutkaisia laitteita vatupassiin verrattuna. Samalla niiden vakaus on aamuyön nakkikioskiasiakkaan tasoa, ne tilttaavat kuin Tauski keikkareissulla. Monet vihaavat tietokoneita, aiheesta. Taistelu tietokoneita vastaan on haukannut leijonanosan monen työhistoriasta.

Vihan ongelma on se, että se sokaisee. Useimmat tietokoneet ja käyttöjärjestelmät ovat nimittäin perusluonteeltaan vakaita ja lempeitä. Jotain kuitenkin tapahtuu, kun toimihenkilö Toropainen istutetaan penkin ja näyttöpäätteen väliin. Moni kokee, että viimeistään parin vuoden päästä ostohetkestä kone on ”juntturassa”. Vaikka ongelma liittyy yleensä ohjelmistoihin, tulkitaan se koneen ”hajoamiseksi”, fyysis-mekaaniseksi prosessiksi.

Kuulen jo vastaväitteen: sinähän olet nuori mies ja siten jäävi puhumaan tietokoneongelmista! Niin. Uskon olevani keskimääräistä kiinnostuneempi tietokoneista ja niiden sielunelämästä. Olen se tyyppi, joka on tottunut korjaamaan suvun digiboksit (”tikipoksit”), telkkarit ja läppärit. Mikromikonnäköisistä 286-ajoista alkaen. Entinen PC- ja Windows-mies, nykyinen Mac- ja Android-käyttäjä. En koe olevani nörtti, mutta tunnen silti tiettyä itseisarvoista kiinnostusta teknologiaa kohtaan. Ennen kaikkea kiinnostukseni on kuitenkin välineellistä: tietokoneilla pystyy tekemään hämmästyttäviä asioita niin töissä kuin harrastuksissakin. Tietokone on yksi kruununjalokivistä ihmiskunnan keksintöjen historiassa. Se on mielen polkupyörä, kuten muuan edesmennyt amerikkalainen yritysjohtaja sanoi.

Toisin kuin keskimääräinen taksikuski, on tietokone hyvä renki mutta huono isäntä. Herran asemaan päässyt kone käyttäytyy arvaamattomasti ja hallitsemattomasti, viekkaasti ikään kuin sillä olisi oma tahto. Virusturva, defragmentointityökalut ja monen sortin cleaner-ohjelmat on asennettu, mutta silti Toropaisen mölinä kantautuu läpi avokonttorin: ”Saatana, se on taas juntturassa!”

”Juntturaan” johtavia kausaaliketjuja on vaikea tunnistaa täsmällisesti. Yksi syy on se, että Toropainen ei ole yhtä kiinnostunut tietokoneensa ylläpidosta kuin autonsa rassaamisesta. Huippukehittynyt tietotekninen instrumentti vaatii tiettyjä huoltotoimenpiteitä ja pelisilmää, jotta se pysyy kunnossa. Ennen kaikkea se vaatii sitä, että ei klikkaa ”OK” jokaiseen asiaan, jota kone tarjoaa. Jos jonkin pornotuben reunoilla vilkkuu chat-ikkuna, jossa 19-vuotias nainen ehdottaa kiihkeää panoa lähikunnassa, on asiaan syytä suhtautua terveellä skeptisyydellä. Koneen pitäminen käyttökunnossa vaatii tiettyä kieltäymystä ja tekemättömyyttä.

Noin viimeisen vuoden ajan olen saanut osallistua kiinnostavaan TrendIT-tutkimushankkeeseen. Olemme vierailleet suomalaisilla työpaikoilla, havainnoineet teknologiatrendejä ja keränneet kansallisesti edustavan verkkolomakeaineistonkin. Pyrimme hahmottamaan sitä, millainen suomalaisen työntekijän suhde teknologiaan on. Kartoitimme teknologian herättämiä tunteita ja haaveita. Pohdimme myös esimerkiksi uuden teknologian vaikutusta organisaatioiden rakenteeseen. Tunnistimme kipukohdat ja onnistumiset.

Työssä useimpien suhde teknologiaan on järkevä, varovaisen innostunut, joskus turhautunut. Sen sijaan vapaa-ajalla ja kuluttajatasolla monet laitteet herättävät jopa rakkauden kaltaisia tunteita, mistä ilmeinen esimerkki oli monen kohdalla iPhone. Evernote, Dropbox ja muut vastaavat minimalistiset, lean-filosofiaa henkivät ohjelmat solahtavat käyttöön vaivatta. Firmojen intrat, tietojärjestelmät, portaalit ja raportointisovellukset puolestaan saavat otsasuonet tykyttämään. Siksi ”bring your own device” -nimellä kulkeva trendi on niin voimakas: ihmiset tuovat töihin laitteita, joita on kiva käyttää. Laitteita, jotka saa käyttöön ilman anelua. Koneita, jotka eivät ole koko ajan huollossa. Sofistikoituneen kuluttajateknologian aikakaudella on huvittavaa, että Suomessa yritystasolle ei ole vieläkään kehittynyt mainittavia premium-tasoisten it-ratkaisujen markkinoita, kuten eräs teknologiajohtaja mainitsi hankkeen aikana. Ylhäällä ostetaan halpaa ja alhaalla kärsitään.

TrendIT-tutkimustemme lisäksi uusi Digibarometri antoi viitteitä siitä, että Suomessa tekninen infrastruktuuri on sinänsä kunnossa, mutta sen käyttö on kunnianhimotonta. Mikä sitten sytyttäisi Toropaisen? Tietotekniikan käyttöä leimaa se, että vastuun voi siirtää aina jollekin muulle: it-tukihenkilöille, jälkikasvulle, naapurille tai laitevalmistajan puhelintuelle (jossa vastaava asiakaspalvelija tietysti solvataan alimpaan helvettiin, ikään kuin hän olisi ihan vain vittuillakseen rikkonut soittajan tietokoneen tai kännykän). Yksilön vastuun (kuinka oikeistolaista!) lisäksi on oleellista, että laitteita voi säätää, kokeilla ja virittää suht’ vapaasti ja riskittömästi. Vain se luo luottamuksellisen suhteen koneeseen, joka on muuten kuin omaa tahtoaan noudattava ilmestys kyberpunk-dystopiasta. Rennompi säätösuhde edellyttää myös tietoturvanormien höllentämistä ja avoimen tiedon aikakauden ymmärtämistä. Miksi pingottaa, kun maailman kehittyneimpiinkin järjestelmiin on murtauduttu? Arvo on harvoin tiedossa itsessään.

Onkin todennäköistä, että nuoret sukupolvet luovat murroksen yritysten teknologiakulttuuriin. He ovat joutuneet alunperinkin opettelemaan käytön itse, he ovat ”diginatiiveja”. He haluavat helppokäyttöiset ja nätit laitteet, vaikka työnantaja tuputtaa eilispäivän rotiskoa, jota saa hävetä palaverissa kuin vatsavaivaisen kollegan pierua. Nuoret pölisevät työasioista sosiaalisessa mediassa ja pikaviestimissä, koska ovat siihen tottuneet muutenkin. Heille on aivan samantekevää, vaikka CIA-agentti lukisikin heidän viestejään. Kenties jonain päivänä pelon ja kontrollin korvaa kepeä huolettomuus, joka ihannetapauksessa tekee teknologiasta lähes näkymätöntä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Työ ja teknologia: sutinaa ilottomaan pakkoavioliittoon

Kommentointi on suljettu.